Paarlahden leveydeltä

  ON NIITÄ OLLUT, JUHANNUKSIA   Juhannusaatto makoilee parhaillaan ympärilläni perin juurin rauhallisena. Vaimo on käymässä hevostallilla, koiraa ei enää ole. Lapset ja lapsenlapset tulevat kyläilemään vasta huomenna. Ei tunnu pahalta. Juhannus. Valoa, tunnelmaa? Oma suhtautumiseni juhannukseen on ollut koko lailla laimea niin kauan kuin muistan. Ehkä sitä sopii kuvaamaan päiväkirjamerkintä Unkarista Balatonin rannalta kesältä 1981: ”Tässä samalla muistamme juhannuksen menneen. Perjantai oli juhannusaatto ja nyt alkaa siis jo maanantai olla loppuun kaluttu. Huomaamatta se täällä luiskahti, ei täällä kukaan viritellyt sen kummempia karnevaaleja tai tavallista ponnekkaampia juominkeja. Kesää nämä kyllä viettävät” ( sitaatti kirjastani Vanha 55 (BoD 2019). Onhan niitä ollut, juhannuksia. On niistä jotain tallella muistissani, vuodet kylläkin menevät välillä miten sattuu. Vuonna 1982 pelattiin jalkapallon MM-kisoja Barcelonassa. Siinä kerrottavat. Minulla on edelleen sam...

  KATOAVA KAUPPA ”On se ollut niin mukava siinä.” Kesäkuu 2021 toi tiedon ruovesiläisen Vinhan kirjakaupan todennäköisestä lopettamisesta. Kiinteistö myyntiin, lappu luukulle. Kyyti pikkukylän kirjakaupalle on kylmää. Pitkiä perinteitä ei voi syödä, eikä niillä pysty maksamaan laskuja. Marketit ja isot ketjut, verkkomyynti, julkisten hankintojen valuminen kilpailutuksen kautta toisiin käsiin. Ihmisten muuttunut vapaa-ajan viettäminen. Kaiken päälle korona.   Syitä pienen kirjakaupan lopulle ei tarvitse hakea kaukaa.   Vinhan kirjakauppa elokuussa 2016 Vinhan kirjakauppa Ruoveden kirkonkylän pääraitilla on toiminut samassa talossa vuodesta 1931, yritys aloitti toisaalla jo 1903. Pirkanmaalta vanhemman kirjakaupan löytää ainoastaan Vammalasta. Paikallislehden juttu asiasta huokuu alakuloa, mutta myös realismia. Kaupan yhteyteen perustettiin muutama vuosi sitten kahvila ja se on kuulemma ollut menestys. Mutta kukaan ei mahda mitään sille, että elämää pursuava mökki...

  KESÄKUUN YHDEKSÄS "Sitähän sota on: äänilevyjä ja ihmisiä tuhoutuu järjettömästi.  "   Viimeistään yliopisto-opinnot opettivat minulle , että historia on aivan muuta kuin vuosiluvut sen tarkemmista kalenterimerkinnöistä puhumattakaan. Siitä huolimatta mieleen on jäänyt matkan varrella niin päivämääriä kuin vuosilukujakin. Satuin muun muassa syntymään päivälleen 43 vuotta Tarton rauhan solmimisen jälkeen, mutta siitä olen kirjoittanut toisaalla. Kesäkuun yhdeksäs on yksi muistiini hitsatuista päivämääristä. En tiedä, onko sen syynä nuoruuden niukin naukin kohtuullinen sotakirjallisuuden lukeminen vai myöhemmät akateemiset opinnot, mutta kuitenkin sen tänäkin kesäkuun yhdeksäntenä noteerasin: 77 vuotta taaksepäin eli 9.6.1944 alkoi Puna-armeijan suurhyökkäys Suomea vastaan Karjalan kannaksella. Tykit alkoivat sylkemisen aamuvarhain. Valkeasaaren lohkolla rytisi. Rautaa oli ilmassa, sitä tuli idästä ja ylhäältä. Tanner tömisi ja jossain varmasti kaatui aitaakin. Oli ...

HILJAISTA JA VIHREÄÄ ” En aio kirjoittaa loma-asioista tätä tekstiä enempää. Tämä on palvelulupaus.”   Vihreää Tuli kesäkuu ja vihreä. Kuulun siihen etuoikeutettujen joukkoon, joiden on mahdollista nauttia palkallisesta vuosilomasta. Voisin kitistä, että nyt on toinen kesä putkeen ilman yhteisiä vapaaviikkoja puolison kanssa – kesällä 2020 ne söi korona, nyt lomakierto. Mutta miksi minä siitä narisisin, ei se asiantilaa muuttaisi mihinkään ja nautitaan nyt tästä näin. Kesällä 2004 lopetin radion aamuhartauksien kuuntelemisen työmatkoilla, kun minusta tuntui, että päivästä päivään niissä väännettiin veiviä, miten elämme nyt loma-aikaa. Eivät olleet tuolloin minua varten, kun minulla ei sinä kesänä ollut    lomaa   . Asia otti päähän ilman toistuvia hengellisiä harjoituksiakin. En aio kirjoittaa loma-asioista tätä tekstiä enempää. Tämä on palvelulupaus. Pyrin olemaan ohjelmoimatta itseäni vapaa-aikanani. Yhtäältä näin on hyvä, toisaalta mietin ajoin päinvast...

  28 IF ”Kunnon teologia minusta ei koskaan tullut, mutta jotenkin olen siinäkin porukassa roikkunut mukana.”   Olin nuorena kovapäinen. Minun piti käydä yliopisto kahteen kertaan ennen kuin jotenkin selkisi se, mitä haluan olla. Tai niin kuvittelin – ei se vielä silloin selvinnyt ja jotensakin iteroituva prosessi elämä on näihin aikoihin ollut. Kutakuinkin 28 vuotta sitten valmistuin Helsingin yliopistosta valtiotieteen kandidaatiksi. Tutkintotodistus on päivätty 19.5.1993. Tuohon aikaan ylemmät korkeakoulututkinnot olivat vielä nimeltään kandidaatin tutkintoja, maisterin nimike piti erikseen ostaa, jos sellaisen halusi. Valtiotieteen maisterin lätyskä minulla on – innostuin sellaisen hankkimaan tiedekunnan 50-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä vuonna 1995. ”Syksystä 1984 aloin lapioida itseeni poliittista historiaa ja sosiaalitieteitä.” Aloitin yliopisto-opintoni Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa syksyllä 1982. Parissa vuodessa olin päätynyt siihen, että m...

  VAPPUNA JA SUNNUNTAINA, HAMAAN TAPPIIN Nulla dies sine linea   Sairastuin alkuvuodesta 1982 diabetekseen. Mieleen ovat syöpyneet viikot Pikonlinnan sairaalassa Kangasalla. Siihen aikaa kyse oli todella viikoista, nykyäänhän insuliinihoito saatetaan aloittaa polikliinisesti. Kuuntelin tasavallan presidentti Mauno Koiviston virkaanastujaiset potilasradiosta. Jotakin muuta pientä on muistiin tallentunut. Minut kotiutettiin sairaalasta perjantaina, jota seuraavana maanantaina alkoivat ylioppilaskirjoitusten kielten kuuntelukokeet. Hyvä meininki, keskittyminen oli kohdallaan. Sekä englannista että ruotsista onnistuin yskähdelleen alun jälkeen repimään laudaturin. Vastasin nimittäin  väärin oikeisiin kysymyksiin – niiden laatijoilla oli sen verran vettä bensan seassa, että molemmissa kielissä jouduttiin kolmen kysymyksen kohdalla hyväksymään kaikki vastaukset. Ja minä vetäisin tässä kohdin tietysti jackpotin. Parin muiston bluevardi: Pikonlinna joulukuussa 2009 Tuoss...

  AURINKOKELLO LÖI JO VIISI Kipeänä kirjasta huhtikuussa   Mietin viime syksynä, että voisin askarrella vielä yhden kirjan isäni kaunokirjallisesta kynänjäljestä hänen 85-vuotispäivänsä juhlistamiseksi. Syntymäpäivä tuli maaliskuussa 2021, mutta isä ei ollut sitä enää viettämässä. Kirjan päätin kuitenkin tehdä. Nyt se on valmis. On huhtikuu 2021 ja minä kipeänä kirjasta. Kipeäksi niistä  usein tulee. Kuva: Teemu Paarlahti Aurinkokello viisi - Tietokirjailijan koottuja runoja pitää sisällään isäni vuonna 2014 julkaistun runokokoelman Niin minä maa sinua rakastin , hänen 80-vuotispäivilleen päivänvaloon saatetussa teoksessa Palstakirja – Neljän polven istutuksia julkaistut isäni runot ja vuonna 2018 ilmestyneen sävellyskokoelman Pihkan tuoksu ja toukat ja kesä: Viisi laulua elämänpuusta tekstit. Lisäksi mukana on seitsemän aikaisemmin julkaisematonta runoa, jotka olen poiminut isäni kirjallisesta jäämistöstä. Kirjassa on myös isäni arkulla pitämäni siunauspuhe ...