UUSIEN KIRJOJEN VUOSI

”Kotiini jää aikanaan jäljiltäni lukemattomia teoksia. En ole sitä silloin kuitenkaan suremassa. Tärkeää ovat hyvät kirjat tässä ja nyt.”

Johtuneeko siitä, että olen saanut akateemisen koulutukseni historiatieteissä vai mikä on muna ja kuka kana, yhtä kaikki minulla on hallussani arkisto, josta voin tarkistaa aika pitkältä ajalta, mitä kirjoja olen lukenut milloinkin. Vuosi 2015 alkoi Donald E. Westlaken romaanilla Tappoaikaa (WSOY 2003) ja jatkui Tapani Baggen Havannan kuulla (Crime Time 2014) ja Jason Starrin Panic Attackilla (Minotaur Books 2009) . Edellinen kalenterinkierron olivat päättäneet  Daniel Boydin Easy Death (Hard Chase Crime 2014)  ja Juri Nummelinin Outoa huminaa, Joe Novak (Verikoirakirjat 2009).

Ja nyt on alkanut uusien kirjojen vuosi. Joulukuu päättyi Paulo Luisin Jumalan kaupunkiin (Aviador 2016) ja pieneen parikymmensivuiseen e-kirjaan Jouluisia rikosnovelleja (Crime Time 2014) , joka pitää sisällään yhden  Mauri Sariolan ja yhden Jarkko Sipilän joulun aikaan sijoittuvan kertomuksen. Vuosi 2017 alkoi JP Koskisen dekkarilla Helmikuun kylmä kosketus (Crime Time 2016), jossa pääsin viimeiselle pisteelle jo kolme varttia kahdentoista lyöntien jälkeen. Lukeminen jatkuu nyt Federico Axatin Viimeisellä mahdollisuudella (Aula & Co 2016)) ja Juri Nummelinin tuoreella kirjoituskokoelmalla Kovaa kyytiä ja kaunokaisia. Kirjoituksia lajityyppikirjallisuudesta (Kustantamo Helmivyö 2016). 

Vuosi 2016 oli minun mitoillani vähän laiha lukuvuosi. Kirjasin arkistooni 74 opiskeltua nimikettä, enempää ei nyt ehtinyt. Valtaosa nauttimastani oli vielä perinteisiä paperikirjoja, mutta e-kirjojen suhteellinen osuus on vankassa nousussa. Myös muutama äänikirja oli vuoden kertymässä mukana. Pitäisikö nyt kilpailuyhteiskunnan hengessä asettaa tavoitteeksi lukea alkaneena vuonna vähän enemmän – ja sitten taas vähän enemmän? Ehkä maailmasta löytyy huonompiakin asioita, joissa voi kilpailla itsensä kanssa.

”Olen nöyrtynyt jo siihen ajatukseen, että kaikkia niitä kirjoja, jotka haluaisi lukea, ei yhden ihmiselämän aikana ehdi edes lehteillä.”

Stephen King (s. 1947) totesi jo joskus hyvän aikaa sitten tulleensa ikään, jolloin ei ole enää varaa  lukea kuin hyviä kirjoja. Niinpä – ja luettavaa tulee joka vuosi kasapäin lisää. Olen nöyrtynyt jo siihen ajatukseen, että kaikkia niitä kirjoja, jotka haluaisi lukea, ei yhden ihmiselämän aikana ehdi edes lehteillä. Kotiini jää aikanaan jäljiltäni lukemattomia teoksia. En ole sitä silloin kuitenkaan suremassa. Tärkeää ovat hyvät kirjat tässä ja nyt. Näin Suomen satavuotisjuhlavuoden alkaessa ajattelen viettäväni tätä festivaalia nimenomaan kielen ja kirjan juhlana. Laajennettuna sillä kielitaidolla, jonka kotimaani koululaitos ja sen jälkeiseen elämääni kuulunut ylempi sivistely on minuun ladannut. Itsekin saatan kirjan kirjoittaa niin kuin minulla on välillä ollut tapana.

Hyvää alkanutta vuotta. Lähden lukemaan pätkän Axatia.