”SELLAINEN TOSIAAN OLI”

”Aleksis Kiven päivä?”

 

Kolme vuotta sitten, 28.2.2019, kävin tervehtimässä tätä kirjoittaessani jo edesmennyttä isääni, joka tuolloin vielä pystyi asumaan kotona, mutta oli sillä hetkellä hoivakodissa intervallijaksolla. Minut otettiin ystävällisesti vastaan ja autettiin löytämään isäni, joka tuohon aikaan oli melko kulkevainen. En tiedä, kuinka hän hahmotti, kuka olin. ”Missäs se tyttö on?” hän kysyi. Kerroin, että hänen vaimonsa oli matkoilla ja tulisi sitten viikonloppuna hakemaan isän kotiin.

” Isä joi kahvia ja hyräili Partisaanivalssia. Lauloin mukana.”

Jossain kohdin asetuimme yksikön ruokasaliin päiväkahville. Nuori hoitaja katsoi ikkunasta pihan tangossa hulmuavaa lippua ja kysyi: ”Onkos tänään Aleksis Kiven päivä?” Sitä samaa suomalaista kulttuuriahan ne ovat, Kalevala ja Kivi. Ja isäni.

Toppakahveja nauttiessamme rupattelin isälle käsillä olleesta liputuspäivästä ja siitä, miten hän itse oli tehnyt kohtalaisen päivätyön suomalaisen kulttuurin eteen. Kertasin, miten hän oli tehnyt oman alansa oppikirjoja, kirjoittanut luonnonvaraisista myrkkykasveista ja niin edelleen. Jää hämärään, minkä verran puheestani tavoitti isän, ehkä kerroin asioista  ennnemminkin ympärillä oleville ihmisille. Isä joi kahvia ja hyräili Partisaanivalssia. Lauloin mukana.

Mainitsin vielä, miten heidän työryhmänsä oli vuonna 1992 ehdokkaana tieto-Finlandian voittajaksi kirjalla Kestävä tulevaisuus: ympäristöopas (Weilin+Göös 1991). Silloin isä ikään kuin havahtui ja totesi kuin joskus ennen vanhaan: ”Sellainen tosiaan oli.” Palkinto jäi saamatta, mutta kirjaprojekti oli epäilemättä ollut isäni uran merkityksellisimpiä.

Suomalaisen kulttuurin päivä helmikuussa 2019 on jäänyt mieleeni hyvänä päivänä – tapaamisena isän kanssa sillä tavalla kuin hän silloin vielä oli tavattavissa. Päivä palautui mieleeni Kestävän tulevaisuuden tultua käsiini raivatessani olohuoneemme kirjahyllyä.  Omistuskirjoituksena sen ensilehdillä seisoo:”Isältä pojalle 5.9.1991 isä-Jouni”. Kirja ei mene monen muun hyllyssäni vuosia majailleen niteen lailla poistoon.

”Omalla kielellä ja omintakeisena.”

Suomalaisen kulttuurin päivä on juuri nyt muistuttamassa siitä, miten tärkeää on huolehtia siitä, että Suomella on mahdollisuus tarvittaessa puolustaa itseään. Ja että aivan yhtä tärkeää on huolehtia siitä, että maassa on, mitä puolustaa. On kulttuuri ja sivistys. Omalla kielellä ja omintakeisena.

”Kestävä tulevaisuus on jotain ihan muuta kuin geopolitiikkaa.”

Tämän hetken maailmantapahtumat ovat surullisia. Pohjattoman surullista on myös se, että pahuus kukkii ja tuhotöihin käydään vielä, kun yhteinen kotimme tosiasiassa on tulessa. Fiksumpaakin  tekemistä olisi.  Kestävä tulevaisuus on  jotain ihan muuta kuin geopolitiikkaa. Toivottavasti tulevaisuus on. Ettei tule vain todettavaksi, että sellainen tosiaan oli.