”ÄLÄ UNOHDA RUNOA”

Oli jokin päivä elämässä. Tarkkaa aikaa en muista, mutta paikan: Vilppulan R-kioskin edessä. Olin menossa sisälle, kirjailija Pekka Kejonen (1941–2020) tuli ulos. Jäimme juttelemaan, olimmehan tuttuja parin vuosikymmenen ajalta. Sitten keskustelu oli käyty ja tuli aika kummankin jatkaa taholleen.

Pekka Kejonen (1941-2020) 

viettämässä kirjoittajan 50-vuotispäiviä lokakuussa 2013

Loppukaneetiksi ja muistutukseksi nuoremmalleen kokenut kirjailija sanoi silmiin katsoen: ”Älä unohda runoa.” Sitten Pekka lähti kävelemään kotiin Parkkivuoreen ja minä menin sinne Ärrälle.

Elettiin korona-aikaa ja kanssakäyminen ihmisten kesken oli harvatahtisempaa kuin ennen ja jälkeen sen. Kävi, että tapaamisemme oli viimeinen kasvotusten. Nyt ovat muistot yhteisistä riennoista ja kirjat hyllyssä. Niin se meidän ihmisten kesken yleensä ajan mittaan menee.

Liki nolottaa, kun nyt kesän 2023 kynnyksellä totean, että olen menneen vuoden mittaan saanut synnytetyksi kolme runoa, proosaa kyllä muutaman sata liuskaa. Ja jokusen aforismin. Mutta en ole unohtanut runoa, kirjailijakaverini jättämä perintö velvoittaa. Ehkä aforismitkin siihen sisältyvät, olihan Kejonen siinäkin lajissa ansioitunut. Kädettömän taputukset (WSOY 2010) palkittiin aikoinaan Suomen aforismiyhdistyksen Vuoden aforismikirja -palkinnolla.

Yksi aforismi keväällä 2023

(Takku Helolle kiitos kuvasta)

Ja runoista ja yleensä sanataiteesta puheen ollen: lupauduin esiintymään 8.7.2023 Pohjaslahdella Vehkaniemen loma- ja juhlatilalla pidettävässä Tomi Voroninin ja POEM ry:n järjestämässä Runo käy kylään -tapahtumassa. Luvassa on kooste teksteistäni otsikolla Elämä on Haapamäen rata (Jumala kannattaa Tapparaa). Olisi hauskaa, jos joku tämän blogin lukijakin olisi silloin yleisössä. Ja eiköhän tapahtumassa pääse halutessaan myös itse lauteille runokaraokessa. Sinne siis.