Paarlahden leveydeltä

  MAD MOON RISING  " En olisi voinut saada enempää."   ”Päivä avautuu horisonttiin jatkuva lohduttomuus. Syntymä ja kuolema, nämä hetket seurana sanat, joiden sekaan pakenen.   Jätän tähän ajatuksen ja lähden katteleen Seinäjoen junaa.”   Vaikka muuta toivon, mieli palailee edelleen menneeseen. Niin tapahtuu, kun kalenterista käännetään esille syyskuu. Mad moon rising. ”Minulla ei ole hätää.” Tuo mennyt on syksy 2018 ja silloin minussa tapahtunut aivoverenvuoto. Nuo päivät ja niitä seuranneet ajat vainoavat minua edelleen syyskuussa. Vuosipäivät ovat monelle meikäläiselle vaikeita. Viime vuonna tämä aika oli helpompi kuin toissakertainen ja niinpä luotan, että tänä vuonna helpottaa edelleen. Joskus elämä vain on  työväentalon sali, jossa ensimmäisen kappaleen kaiku tulee tanssiorkesterin korviin siinä vaiheessa, kun vedetään kolmatta biisiä. Rationaalistahan tässä syksyolotilassani on vähän. Pääni vain on asettunut   nii...

  EMULASSOON! " Ja kaipaamme ehkä itse kukin omaa muumilaaksoamme, sen tiettyä ajattomuutta. " Sain kesällä 2001 mojovan flunssan, joka otti vauhtia kun olin esiintymässä Tampereen Taiteiden yössä. Kiduin kolmatta viikkoa kesälomastani puolikuntoisena. Vaimoni oli huolissaan – siinä vaiheessa, kun rupesin seuraamaan päivittäin televisioista Onnenpyörää. Olen nyt syyskuun alkajaisiksi joutunut pitkästä aikaa taudin kierrokseen ja puolikuntoisen kirjoihin. Juon kahvia ja teen vähän etätöitä, siinä tärkeimmät. No eivät sentään: en ole kaivanut esille vanhoja Onnenpyöriä, mutta aloitin C Morella katsottavana olevan Muumilaakson tarinoita ensijaksosta. Vaimoni ei anakaan vielä ole ollut huolissaan. Emulassoon! C Moren Muumilaakson tarinoissa on toiset ääninäyttelijät kuin 1990-luvun sarjassa, mutta tunnelman tunnistaa samaksi. Tunnuslaulut ovat yhtä tenhoavia kuin silloin. Muistan jaksojen juonet aika lailla kaikki, sen verran moneen kertaan ne meidän huushollissa aiko...

  ENNEN SULKEMISTA: KOLME RUNOA   On elokuu. Elän ympärilläni leijuvasta loppukesän tunnelmasta.  Vähän ennen sulkemista.   Elokuussa 2018 menin työviikonlopun viime hetkillä ostoksille Tampereen Koivistonkylän Prismaan – tai EKA se on edelleen oikeasti. Väkeä oli liikkeellä vähän ja sateen jäljiltä mustanpuhuvalla pysäköintialueella autoja harvassa. Minulla oli tuolloin keltainen Audi ja jokin magneetti kutsui minut paikoittamaan sen niin, että viereisessä ruudussa oli piha-alueen ainoa toinen keltainen auto. Ajattelin, että olkoot siinä nuo kaksi marjaa, tai aurinkoa. Tuosta iltahetkestä muotoutui runo Matti Kivilahden, Marjatta Norojärven ja Tomi Voroninin kanssa tekeillä olleeseen yhteiskokoelmaan Seudut, maat. Kirja on myyty loppuun, mutta laitan runon tähän.   Keltaiset autot, vähän aikaa flirttietäisyydellä marketin pihalla rakastuneet auringot sateesta tummassa avaruudessa Slaviankan jäähyväiset   nämä hetket elokuussa e...

  ELOKUU, MAANANTAI JA VALTIONRAUTATIET   ”Tänään iloitsen joka tapauksessa tästä maanantaista ja siitä, että elämä on täynnä mahdollisuuksia epäonnistua ja suorastaan munata itsensä.”   ”Nyt on elokuu ja minä olen viljaa”, lauloi Juice Leskinen (1950-2006) vuonna 1975  Syksyn sävelessä .   Petteri Salminen (1955-1985), s uuri musiikkimies Ruoveden Kekkoselta,  soitti sähkökitaraa. Ja tosiaan: päivän tärkeä tehtävä on kääntää töissä seinäkalenterista uusi lehti esille. Sen kuvassa kukka, jonka nimestä minulla ei ole mitään käsitystä, hehkuu keltaista. D-duuri. Totesimme tuttavani kanssa juhannuksen jälkeen, että alkaa helpottaa. Totisesti alkoi. Marraskuu on tulossa, sitä ennen tuo jollain tavalla pahaenteisen tuntuinen loppukesä lehmänhenkäyksineen. Itseni kaltaisille on enemmän tilaa kuin vielä hetki sitten.   Ja on maanantai. ”Vilkaisu vuoden 1963 almanakkaan vahvistaa, että olen syntynyt maanantaina.” Facebookissa käytiin kesk...

  ON NIITÄ OLLUT, JUHANNUKSIA   Juhannusaatto makoilee parhaillaan ympärilläni perin juurin rauhallisena. Vaimo on käymässä hevostallilla, koiraa ei enää ole. Lapset ja lapsenlapset tulevat kyläilemään vasta huomenna. Ei tunnu pahalta. Juhannus. Valoa, tunnelmaa? Oma suhtautumiseni juhannukseen on ollut koko lailla laimea niin kauan kuin muistan. Ehkä sitä sopii kuvaamaan päiväkirjamerkintä Unkarista Balatonin rannalta kesältä 1981: ”Tässä samalla muistamme juhannuksen menneen. Perjantai oli juhannusaatto ja nyt alkaa siis jo maanantai olla loppuun kaluttu. Huomaamatta se täällä luiskahti, ei täällä kukaan viritellyt sen kummempia karnevaaleja tai tavallista ponnekkaampia juominkeja. Kesää nämä kyllä viettävät” ( sitaatti kirjastani Vanha 55 (BoD 2019). Onhan niitä ollut, juhannuksia. On niistä jotain tallella muistissani, vuodet kylläkin menevät välillä miten sattuu. Vuonna 1982 pelattiin jalkapallon MM-kisoja Barcelonassa. Siinä kerrottavat. Minulla on edelleen sam...

  KATOAVA KAUPPA ”On se ollut niin mukava siinä.” Kesäkuu 2021 toi tiedon ruovesiläisen Vinhan kirjakaupan todennäköisestä lopettamisesta. Kiinteistö myyntiin, lappu luukulle. Kyyti pikkukylän kirjakaupalle on kylmää. Pitkiä perinteitä ei voi syödä, eikä niillä pysty maksamaan laskuja. Marketit ja isot ketjut, verkkomyynti, julkisten hankintojen valuminen kilpailutuksen kautta toisiin käsiin. Ihmisten muuttunut vapaa-ajan viettäminen. Kaiken päälle korona.   Syitä pienen kirjakaupan lopulle ei tarvitse hakea kaukaa.   Vinhan kirjakauppa elokuussa 2016 Vinhan kirjakauppa Ruoveden kirkonkylän pääraitilla on toiminut samassa talossa vuodesta 1931, yritys aloitti toisaalla jo 1903. Pirkanmaalta vanhemman kirjakaupan löytää ainoastaan Vammalasta. Paikallislehden juttu asiasta huokuu alakuloa, mutta myös realismia. Kaupan yhteyteen perustettiin muutama vuosi sitten kahvila ja se on kuulemma ollut menestys. Mutta kukaan ei mahda mitään sille, että elämää pursuava mökki...

  KESÄKUUN YHDEKSÄS "Sitähän sota on: äänilevyjä ja ihmisiä tuhoutuu järjettömästi.  "   Viimeistään yliopisto-opinnot opettivat minulle , että historia on aivan muuta kuin vuosiluvut sen tarkemmista kalenterimerkinnöistä puhumattakaan. Siitä huolimatta mieleen on jäänyt matkan varrella niin päivämääriä kuin vuosilukujakin. Satuin muun muassa syntymään päivälleen 43 vuotta Tarton rauhan solmimisen jälkeen, mutta siitä olen kirjoittanut toisaalla. Kesäkuun yhdeksäs on yksi muistiini hitsatuista päivämääristä. En tiedä, onko sen syynä nuoruuden niukin naukin kohtuullinen sotakirjallisuuden lukeminen vai myöhemmät akateemiset opinnot, mutta kuitenkin sen tänäkin kesäkuun yhdeksäntenä noteerasin: 77 vuotta taaksepäin eli 9.6.1944 alkoi Puna-armeijan suurhyökkäys Suomea vastaan Karjalan kannaksella. Tykit alkoivat sylkemisen aamuvarhain. Valkeasaaren lohkolla rytisi. Rautaa oli ilmassa, sitä tuli idästä ja ylhäältä. Tanner tömisi ja jossain varmasti kaatui aitaakin. Oli ...