ALL IN!

 

”Janice pysähtyi muutaman minuutin kuluttua talonsa eteen ja sammutti moottorin. Hän kääntyi puolittain minuun päin. - Onko jotain muuta, mitä voin tehdä?

- Rukoile, että kaikki sujuu hyvin.”

- James Reasoner: Texasin tuuli. Suom. Juri Nummelin (Kustantamo Helmivyö 2021).

Näin keväällä talvikauden urheilulajien tiimellys tiivistyy ja mestaruuksista väännetään. Ottelut ovat itseni kaltaiselle penkkiurheilijalle mieluista seurattavaa, mutta kielikorva pakkaa sairastaa. Erityisesti jääkiekkoon on pesiytynyt minua liki oksettava tapa sotkea yhdysvaltalaiskieltä suomen sekaan. Puhutaan game sevenista, highlightseista ja milloin mistäkin. Jalkapallossakin toki osataan: hiljattain pelaaja valitti, miten heidän joukkueellaan oli ollut huono preseason. Harjoituskausi siis. Urheilukieleen on tupsahtanut toki paljon muitakin minulle kyseenalaisuuksina näyttäytyviä juttuja, en esimerkiksi ymmärrä, miten se, että jääåkiekko-ottelu pelataan ulkona pakkasessa, tekee siitä talviklassikon, ensimmäisestä kerrasta lähtien.  Itselleni tässä kohdin nivana ihmisenä ei ole kuin yksi El Clásico, se pelataan FC Barcelonan ja Real Madridin kesken jalkapallossa. Nykyään kuulostaa myös, että derbyjä pelataan milloin Tampereella, milloin Pohjanmaalla. Omassa ajattelumaailmassani niitä pelataan Roomassa ja Milanossa, Kentuckyssa mennään hevosilla.  Tampereella on perinteisesti pelattu jääkiekossa paikallisotteluita Tapparan ja Ilveksen välillä.

Viime aikoina korvaani on tarttunut erityisesti ilmaisu all in. Kun joukkue on maalin verran tappiolla ja pelikellossa jäljellä kolme minuuttia, on lyötävä all in.  On tietysti ymmärrettävää, ettei suomen kieli taivu kuvaamaan näin internatsionaalia ilmiötä. Ja oli kuulemma hienoa, kun uransa päättävä jääkiekkoilija Petri Kontiolakin   löysi vielä tämän kevään pudotuspeleissä sellaisen all in -meiningin.

” Kaikki peliin siis!”

Mutta mitäpä näistä  murjottamaan. Toisten kielenkäyttöön voi vaikuttaa kovin rajhallisesti, omaansa sitä enemmän. Minunkin kannattaa näin ollen keskittyä iloitsemaan siitä, että minulla puhujana ja kirjoittajana on käytettävissäni suomen kielen kaltainen väline, jolla pystyn tekemään melkein mitä vain. Kykenen olemaan hauska, ilkikurinen, räävitön, vakavamielinen ja jopa syvällinen, monimerkityksinen ja vaikka mitä vielä. Millään muulla kielellä en tähän pysty samalla tavalla, mutta suomella pystyn.  Kaikki peliin siis!

”Yksi kerta taisi olla jonakin kypsän kesän alkuyönä vuonna 1989.”

Alussa siteeraamassani James Reasonerin romaanissa yksityisetsivä Codylla on sylissään tilanne, jossa on pantava all in. Ja kun seuraavan kerran kuulen urheilun tuoksinassa suomenkielisessä selostuksessa sanottavan all in tuumin, että on minullakin sellaisia tilanteita elämässäni ollut. Yksi kerta taisi olla jonakin kypsän kesän alkuyönä vuonna 1989. Tytär syntyi sitten seuraavassa huhtikuussa. Kuten sanoin, osaan suomeksi olla halutessani ilkikurinen tai suorastaan räävitön.  MOT. Enkä ota vastuuta, mitä sinulle tulee mieleen seuraavan kerran ilmaisun kuullessasi.

”Tytär syntyi sitten seuraavassa huhtikuussa.”

P.S: Tuo Reasonerin romaani on mainio yksityisetsivätarina. Ruumiita tulee ja pieksentääkin on, mutta ryyppääminen ja naiminen on hillittyä.  Alkuteos ilmestyi jo vuonna 1980, joten muutaman kerran lukija ehtii jo melkein ihmetellä, että miksi se ei soita kännykällä apua. Suomennos on genren hyvin tuntevan Juri Nummelinin sujuvaa jälkeä. Ei ollenkaan huono vaihtoehto lajityypistä pitävän luettavaksi.