Siirry pääsisältöön

 

ETTÄ NÄMÄ LAPSET SAAVAT PELATA

 

VICTORY!

 

Tiistaiaamupäivä. Internet kertoo mukavia: Melbourne Victory on voittanut  Australian jalkapallon A-leaguen ottelussa Perth Gloryn kotonaan 2-1. Ovat tulleet hienosti tasoihin 86. minuutilla ja menneet yhdeksänkympin kohdalla pilkulta ohi. Jake Brimmerin maaleja molemmat. Pistetili on liigan kahden ensimmäisen kierroksen tappioden jälkeen auki.

 

LAZIO!!

 

Päättelen päivystysviikonloppua. Iltapäivällä minut sairaalalle vieneet askareet ovat onneksi tulleet maaliin niin, että ehdin klo 19 alkavan Lazion ja Sassuolon välisen Italian Serie A:n kamppailun ääreen.

Kumpikaan joukkueista ei ole aivan suurin suosikkini, mutta aika itsestään selvästi asetun roomalaisen Lazion puolelle. Kieltäydyn ajattelemasta historiaa ja Benito Mussolinia.

Ottelu alkaa onnettomasti. Ei ehditä pelata kuin kuusi minuuttia, kun Francesco Caputo vie vierailijat johtoon. Isäntien peli on jollain tavalla hukassa. 25 minuutin kohdalla Sergej Milinković-Savić  puskee kuitenkin  upean tasoituksen. Ja kun ottelua on pelattu 71 minuuttia siihen saakka jotenkin  varjoissa vaeltanut Ciro Immobile ilmestyy jostain siihen kohtaan vastustajan boksissa, johon maalintekijän tulee ilmestyä ja laukoo isännät johtoon.  Sydän sykähtää. Hetki on yksi niistä, jotka tekevät jalkapallosta niin hienon lajin kuin se parhaimmillaan on. Ja Immobilen osuma riittää tänään Lazion voittoon.

 

TPV!!!

 

Lauantaina nousen bussiin Tampereen yliopistollisen sairaalan pysäkiltä. Edelläni autoon nousee jonkin matkaa toisella kymmenellä oleva lapsi, joka on selvästi tulossa harrastuksensa parista. Hänen asussaan on punaista ja vihreää. Silmääni sattuu hänen repustaan tuttu logo. Sydämessäni läikähtää. Eri maiden sarjoissa on monia joukkueita, joita kannatan ja seuraan mielenkiinnolla. Mutta on vain yksi, jota rakastan. Punakone.  Tampereen Pallo-Veikot.

Muistan samassa, että seuran jäsenmaksu tälle vuodelle on vielä maksamatta. En minä mikään ry-aktiivi ole, mutta jäsenmaksu on tapani tukea pieneltä osin seuran toimintaa.  Päätän hoitaa asian kuntoon pikimmiten.

 Edustusjoukkueen kausikortti on sekin osaltani vielä tilaamatta. Tulevan kesän peleistä ei tiedä, pelataanko ne ja miten. Mutta onko se lopulta kysymyksistä tähdellisin edes tässä jalkapallohommassa? Olisi mukava jännittää tulevana kesänä paikan päällä katsomossa Eeron, Timon, Hannun ja monen muun kanssa, mutta sitä tärkeämpää on, että nämä lapset - tuo edelläni bussiin kavunnut ja muut hänen laisensa - saavat pelata ja olla kasvamassa hyvän asian parissa aikuisiksi. Ällöttävän ylevän kuuloista puhetta, mutta eiköhän se juuri näin lopulta ole. Vaikka kyllä me keski-ikäiset äijätkin jo  kovasti tarvitsisimme yhteiset aikamme stadionilla. Kunhan tuosta viruksesta ensin…

Punaisen puolella nyt ja aina.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää
 ORKIDEA JA SYKSYN VALO ”Olen leipäpappi, tiedäthän.” Paarlahden leveydellä on ollut hiljaista elokuun lopulta. Hiljaiselo tulee luultavasti jatkumaan syksyn, saa nähdä miten on talven osalta. Syy ei ole kirjoittajan oleminen ylenmäärin huonossa hapessa, ehkä jonkin verran hänen laiskuutensa, mutta ennen kaikkea kirjoitusprojekti, jonka on tarkoitus olla valmis alkuvuodesta. Sen verran huonohappisuutta asiassa on mukana, että en viitsi nykyään repiä itsestäni väkisin kaikkea tehoa irti, jos ei ole pakko. Aivovuodostani on nyt runsaat kuusi vuotta ja vointini on hyvä, mutta rakastan päässäni olevaa hernettä niin, että pyrin kuuntelemaan sen kuulumisia kunnioituksella. Että jaksaisin hyvin nimen omaan niissä asioissa, joista minulle maksetaan palkka ihan euroina. Olen leipäpappi, tiedäthän.   ”Virolainen kirjailija Jaan Kross kuulemma rentoutui kirjoittamalla jotakin muuta kuin mikä oli työn alla. Ehkä löydän itsestäni joskus samaa.”   Talven osalta epävarmuu...
Lähetä kommentti
Lue lisää
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...
Lähetä kommentti
Lue lisää