Paarlahden leveydeltä

”MIKSI JUURI TÄNÄ YÖNÄ!”   ”Minulle hauska muisto palautuu mieleen aina keväisen kellopelleilyn aikaan. Muistan siitä miettimättä, kumpaan suuntaan viisareita pitää kulloinkin vääntää.”   Elettiin 80-lukua. Oli maaliskuu niin kuin nytkin. Helsingissä vietettiin NMKY:n poikapäiviä. Ystäväni oli ollut Turussa tapaamassa tuttujaan ja he olivat viettäneet railakasta rock and roll -elämää Aurajoen kaltailla. Seurauksena oli ollut univelka, jonka kuittaajaksi riittäisi lähinnä kuolema.   Edessä oli sentään sunnuntai. Pahaksi onnekseen ystäväni oli luvannut mennä aamuvalvojaksi poikapäivien majoituskäytössä olevalle koululle ja vuoro alkaisi kahdeksalta. Kysäisin, että kai muistat, että ensi yönä siirretään kelloja tunnilla eteenpäin…Ystäväni parkaisi spontaanisti: ”Voi ei! Miksi juuri tänä yönä!”   Minulle hauska muisto palautuu mieleen aina keväisen kellopelleilyn aikaan. Muistan siitä miettimättä, kumpaan suuntaan viisareita pitää kulloinkin vääntää. En siis

”CLOSE ENOUGH FOR  ROCK AND ROLL” ELI TÄMÄN TAKIA KANNATTI ”Tänään pelataan taas. Katsotaan, miten niiden mittelöiden jälkeen iloitaan tai surraan. Jompaakumpaa pienen hetken kuitenkin.” Perjantai-ilta Keuruulla. Jäähallissa pelataan lähes elämästä ja kuolemasta. Vastakkain ovat isäntäjoukkue KeuPaHT ja vierailija Kajaanin Hokki. Edellinen pelaa pudotuspelipaikan varmistumisesta, jälkimmäinen hoipertelee veitsi kurkulla karsintaviivan tuntumassa. 60 minuutin jälkeen taulussa ovat tasaiset 1-1, jatkoajallakaan ei synny lisäosumaa. Seuraa voittolaukauskilpailu. Sekin etenee tasaisesti. Sitten laukaisuvuoroon liukuu todellinen   Mr. KeuPaHT ja seuraikoni Taneli Maasalo.   Kuusisataapäinen yleisö mylvii kuin sanoakseen, että tämä on meidän mies ja nyt se tekee maalin, eikä kukaan voi sitä estää. Maasalo pistää kiekon varmasti sisään. Seuraa Hokin tasoittava vuoro. Roope Urpolahti KeuPaHT:n maalilla pitää katseen kiekossa ja oven kiinni. H