JOULU JOUTUU JO RINTOIHINKIN ”Teemukin näyttää hyvältä, kun sillä on toi maski.” En tainnut pojankoltiaisenakaan olla niin valtavan innostunut joululauluista. Kasvavina nuorina miehinä minua ja kaveriani viehätti tietysti erityisesti Sylvian joululaulun ensimmäisen säkeistön sanat ”joulu joutui jo rintoihinkin” . Olimme iässä, jossa kaikenlaiset kukkulat olivat alkaneet tuntua kiehtovilta. Nyt liki kuusikymppisenä mietin, onko mikään muuttunut. Kun laulan työni puolesta joululauluja, mieleen änkeää vähän väliä jokin väännös kansakouluajoilta tai poikaporukasta. Niistä viattomimpia on se, missä järki on jäässä. En listaa väännöksiä tähän, ettei keneltäkään mene laulut niiden takia tärviölle. ”Sairaalapapin työssä ei ole kummempaa joulusesonkia, sairaus ja kuolema pyörittävät isoa ratastaan suurelta osin kalenteriin merkityistä juhla-ajoista piittaamatta.” Lauloin tänään, joulukuun yhdentenätoista kolmannen adventtisunnuntain kunniaksi joululauluja kahden ihastuttavan ihmisen kanssa.