EI SIITÄ EHJÄÄ SAA ”Jonain huonounisena yönä yli kuusikymppinen laskee elämän tilikirjan merkintöjä ja jää miinukselle. Virheet vaivaavat enemmän kuin onnistumiset ilahduttavat.” Laskiaissunnuntai meni ja -tiistai. Kirkkovuodessa alkoi pääsiäistä kohti viettävä paastonaika. Sen alkajaisiksi tarkastelin huonounisena yönä elämääni ja tein havainnon, jonka voin tehdä ihan missä kohdin vuotta tahansa: ei minun elämästäni ehjää saa. Enkä puhu päätäni tai jalastani. ”Kehtaan sanoa tehneeni monissa kohdin priimaa jälkeä, mutta en kaikessa. Aina ei ole osannut, on ollut ajattelematon, harkitsematon. Nuorempana piti päteä.” Noin yleisesti ottaen vähän väliä jokin on mennyt pieleen. Olemisessani isänä, aviopuolisona, isoisänä ja niin edelleen on tuon tuosta ollut toivomisen varaa. Työelämässä olen epäonnistunut monituisia kertoja seurakuntapappina, vankeinhoidon palkkarullissa, sairaalapappina ja työnohjaajana. Kehtaan sanoa tehneeni monissa kohdin priimaa jälkeä, mutta en kaikessa.