Paarlahden leveydeltä

  ELIITTI MATKUSTAA ” Demarit ovat tällaisia pieniä. Risan maailman osia.”   Maanantain työpäivä on takana. Lähden Haapamäen radalle. H420 Keuruulle pullottaa. Mahdun kuitenkin istumaan. Minut ympäröi äänekäs ihmismassa, joka päivittelee, miten juna on täynnä. Mieleni tekee todeta, että verrattuna moneen talvikauden perjantaihin tai sunnuntai-iltaan tämä ei ole täynnä . Täällä on vain paljon matkustajia . Ihmisillä tuntuu olleen vaikeuksia junan löytämisessä, Tampereen aseman raiteella kolme onkin ollut kolme junaa peräkkäin, tämä meidän (ah petollisuutesi, genetiivi) keskimmäisenä. Konduktööri käy varmuuden vuoksi tiedustelemassa, onko täällä Poriin menijöitä. Miksi olisi? Tai kyllä kai joku sinnekin. ”Yritän keskittyä matkustamaan Greyhoundilla pitkin Kaliforniaa.” Vastapäinen matkustaja taivastelee, että kun tämä on tällainen pieni . Demarit ovat tällaisia pieniä. Risan maailman osia. Junakkeita. Eliitti Pääsemme matkaan. Joku valittaa kuumuutta ja vaatii ikkunaa avat

SAIRAALAPASTORI PALAA PAIKALLE ”Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen.”   Heinäkuu, parikymmentä astetta mittarissa. Pouta, puolipilvistä ja leppoisaa. Kahvihuoneessa joku puhuu lomalle jäämisestä, suurin osa omasta aamuväestäni on jo laitumilla. Minä tulin viime viikolla takaisin. Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen. Samalla alkoi syksy, auton tuulilasissa on aamuisin kosteutta. Paluu No ei sentään: kesä on hyvänlaisesti kesken, ja vapaaviikot vain pieni osa valoisaa vuodenaikaa. Heinäkuussa sairaala vaikuttaa äkkiä katsottuna rauhoittuvan lomakauteen ja tietynlaiseen hiljaiskäyntiin, mutta kuitenkaan ei. Minulta kysytään usein loppuvuoden satunnaiskeskusteluissa, onko minulla jouluaikana kovasti kiireitä. Tapaan vastata, että sairaalapapin työssä joulu ei ole kummempi sesonki, sillä ihmisten sairaudet eivät juurikaan tutki almanakkaa ilmaantuessaan. Tosiasiassa ajat, jolloin voi laulaa Sylvian joululaulun tai Suvivirren sitä t

  RUNO TULEE KYLÄÄN  ELI POHJALTA POHJASLAHDELLE " Tilaisuus on harvinainen: esitän omia runojani nykyisin noin kerran kolmessa vuodessa, korkeintaan. Ovatko esittämäni tekstit lauantaina runoja, se on kysymys, joka ei välttämättä ole yksiselitteinen. Mutta tekstejä ne ovat ja minun."   Sanoin edellisessä blogitekstissäni kesän olevan luovuuden peipohja. Pohjalta on kuitenkin tie ylöspäin. Minulla on tätä kirjoittaessani muutama päivä aikaa ahdistua. Lauantaina 8.7.2023 klo 16–21 Pohjaslahdella osoitteessa Salmentakasentie 308 sijaitsevalla Vehkaniemen loma- ja juhlatilalla järjestetään sanataidetapahtuma Runo käy kylään . Jokin aivopieru sai minut ilmoittautumaan yhdeksi sen esiintyjäksi. Kymmenen minuuttia on klaarattava. Tilaisuus on harvinainen: esitän omia runojani nykyisin noin kerran kolmessa vuodessa, korkeintaan. Ovatko esittämäni tekstit lauantaina runoja, se on kysymys, joka ei välttämättä ole yksiselitteinen. Mutta tekstejä ne ovat ja minun.  Minua kovempiakin r