Paarlahden leveydeltä

  ELÄKÖÖN PYSYVYYS KAIKEN KESKELLÄ ”Kun muutin Vilppulaan vuonna 1991 sen päätaajama oli lännenkylä: keskeisraitin varrella oli parikin pankkia ja saluuna.”   Perjantaiaamu. Ajan Mänttä-Vilppulan Mäntästä   Vilppulan asemalle niin kuin työaamuina ajan. Alkumatkasta tie on päällystetty uudelleen ja se on kuin pöytää. Ei ole kauaa. Kohta on taas kariesta kaikilla pinnoilla. Vilppulan reikä. The hole of Vilppula. A-luokkaa. Kurvaan kie roliittymästä Vilppulan taajaman pääkadulle, jonka joku irvileuka nimesi aikoinaan kunnanjohtajan mukaan Esa Ranta Avenueksi. Oikea nimi on tietysti Keskuskatu. Oikealle jää entinen kunnantalo, brutaali ylipainoinen betonimöhkäle. Kun muutin Vilppulaan vuonna 1991 sen päätaajama oli lännenkylä: keskeisraitin varrella oli parikin pankkia ja saluuna. Oli myös T-market ja Tenna, joka sitten muuttui Valintataloksi, sen yläkerrassa kirjakauppa. Meiran leipomo oli juuri muutama kuukausi aikaisemmin purettu tontilta, joka on nykyään torialueena. Pukimossa m

  MAANANTAIPÄIVÄ HAAPAMÄEN RADALLA ”Kiskobussit ovat viime aikoina toimineet aika lailla hyvin (koputan päätäni tässä kohdin).” On maanantai myrskyn alla, mittarissa lämpöä liki kolmekymmentä astetta. Kiskobussi Tampereelta kello 16.16 Keuruulle on täynnä. Ihmisiä on enemmän kuin istuimia, taitaa olla joku koirakin seassa. Dm12-kiskobusseissa on muutama matkustajaa ilahduttava ominaisuus. Yksi on se, että rakkineissa ei ole ilmastointia. Kuumana kesäpäivänä pitäisi melkein ottaa vihta mukaan. Tuuletus tapahtuu avattavien ikkunoitten kautta ja siinä toiminnassa on se huono puoli, että siinä missä ulkoa puhkuva tuuli ainakin lykkää lämpöhalvausta, sama viri huolehtii siitä, että päivittäin matkustavalla on viimeistään loppuviikolla kurkku karheana ja niskassa pakotusta. Valintoja pitää siis tehdä ruton ja koleran välillä. Esiaste Keskustelen pappisystäväni kanssa aiheesta tällä viikolla. Päädymme ajatukseen, että kesäinen kiskobussimatkustaminen rohkaisee vieroksumaan kuumia paikkoja muu