Paarlahden leveydeltä

NUORENA MIEHENÄ VIATTOMASSA AJASSA ” Tervehdin itseäni väliin vaikealukuisin sanoin vuosikymmenten yli. ” Selvittelin tavaroita entisessä huoneessani lapsuudenkodissani. Sormiini sattui karmealla käsialalla kirjoitettu päiväkirja vuodelta 1981. Kaksi matkaa, pitempi ja lyhyempi. Tottahan minä ne muistan. Ensimäinen reissu oli kesän 1981 interrail-matka Tampereelta Tangeriin ja joinkin mutkin takaisin. Kahden nuoren miehen eli minun ja ystäväni Juhan surffaus läpi silloisen Euroopan. Ilman kännykkää ja luottokorttia. Kuvat tallentuivat diafilmille ja niitä kertyi nykyisen digimittapuun mukaan vähän. Taskussa oli lista osoitteista, joihin piti lähettää postikortti ja nahoissa luja luottamus elämään. Elettiin viatonta aikaa. Lissabonin asemalla minulle tarjottiin elämäni ensimmäisen kerran ostettavaksi huumeita. Ehkä vanhempani olivat saaneet ajettua jotakin oppia  päähäni, vaikka yleisesti ottaen heidän kasvatustouhuamisensa oli suhtee

TIETOKIRJAILIJAN LOPUT ”Näin on tullut valmiiksi kolmen julkaisun sarja. Siihen meni itse asiassa aika tarkalleen viisi vuotta. Siinä työssä on niin kuin hyvässä musiikissa tauoilla ollut oma merkityksensä.”   Istun nojatuoliin ja revin paketin auki.  Jännittävää. Aina yhtä jännittävää.   Käsissäni on isäni Jouni Paarlahden (s. 1936) sanoittamista ja säveltämistä lauluista koottu nippu Pihkan tuoksu ja toukat ja kesä. Tietokirjailijan loput.     Olen toimittanut sen painokuntoon lomatöinäni   ja siinä se nyt on. Ihan kelvollisen oloisena. Viisi laulua, yksi aikaisemmin julkaisematon isäni runo, saatesanat ja parin draaman kaaren siltapalkeiksi mukaan ujuttamaani omaa runoani. 24 sivua – painotekniikka pelaa tunnetusti neljän jakolaskulla.   Näin on tullut valmiiksi kolmen julkaisun sarja. Siihen meni itse asiassa aika tarkalleen viisi vuotta. Siinä työssä on niin kuin hyvässä musiikissa tauoilla ollut oma merkityksensä. ”Hetkinä, jolloin työn paine