Paarlahden leveydeltä

KIRKKOKADUN PIUKAT PAIKAT JA MUITA LOMALUKEMISIA "Näillä parilla virkkeellä saa jo lämmön nousemaan aurinkoihmisissä." Kesä on ollut tähän asti mitä mainioin. Toivottavasti onnenpyörä ei lähde raksuttamaan vastapäivään ensi viikolla, kun jään vapaille ja sitä myten lomalle. Näillä parilla virkkeellä saa jo lämmön nousemaan aurinkoihmisissä. Tämänvuotinen suvi ei luultavasti jää mieleen helteistään. Sanailuni nousee häpeämättömän itsekeskeisesti omista kesämuistoista ja siitä, että lapsena ja vähän nuorenakin pidin erityisesti kesämökillä sadepäivistä. Silloin sai lukea rauhassa sisällä kirjoja, eikä joku ollut kärttämässä ulos ruskettumaan ja nauttimaan. ”Mitä sinä täällä sisällä hapannut…” Sade pienensi myös riskiä, että huvilaelämän työsiirtolakomponentti korostui. Totuuden nimissä lapsuuteni oli raatamisen ja talon töitten suhteen kuitenkin hyvin kohtuullinen. "Vanhempani olivat opettajia, joten kesät olivat sen mukaiset. Mökkielämää piisasi.

KULTTUURIKÄVELYLLÄ HAUTAUSMAALLA ”Yhtä kaikki nostan hattua monta kirjaa kansittaneelle miehelle. Ja pysähdyn toistekin hänen haudalleen.” Tein taannoin kulttuurikävelyn Ruoveden hautausmaalla. Minulle merkittävin paikka kalmistossa on luonnollisesti Virtasten ja Paarlahtien perhehauta, mutta pysähdyin nyt hetkeksi myös runoilija Eero Havaksen (1899-1968) leposijalle. Lempäälästä kotoisin ollut Havas toimi vuosina 1927-1954 Ruovedellä Pekkalan kansakoulun opettajana, joten hän on ollut oleellinen osa isovaarini, vaarini ja mummuni maisemaa. Isovaarini asui eläkepäiviään kivenheiton päässä koulusta, kunnes kuoli alkuvuodesta 1951. Havas valmistui Jyväskylän opettajaseminaarista vähän ennen isovanhempiani, jotka olivat virassa Pohjanmaalla, mutta viettivät kesäisin paljon aikaa Ruovedellä. Vaimonsa kuoleman jälkeen Havas muutti Alastarolle, jossa toimi työuransa loppuun. Hän myös avioitui uudelleen, mutta hänet on haudattu ensimmäisen vaimonsa Ilma S