Paarlahden leveydeltä

  AURINGON ALLA ”Uutta, vanhaa ja itsestään selvää.”   alla Olen harrastanut olevana kesänä polkupyöräilyfilosofiaa: tehnyt muutaman ohikiitävän ajan uudelta tuntuneen havainnon ja toisaalta päätynyt toteamaan suorastaan vanhatestamentillisesti, ettei auringon alla ole uutta. Vähän siihen on vielä sirottunut jotain kakun päälle.   Uutta, vanhaa ja itsestään selvää. ”Savosenkatua kavutessani tein sen havainnoin, että vuosien saatossa vastaan alkaa tulla ylämäkiä, joita ei joko jaksa tai viitsi ajaa pyörällä ylös asti.” Ensimmäinen havaintoni liittyy ikääntymiseen ja ehkä muunkin kuin sen aiheuttamaan rapistumiseen. Tein havainnon ollessani matkalla Mäntän hautausmaalle. Sinne olen luultavasti matkalla elämän kokoisessa merkityksessäkin, mutta nyt vain piipahdin heinäkuisena sunnuntaina. Taitoin matkan pyörällä, koska autoni oli edellisenä päivänä hajonnut Humppilaan. Savosenkatua kavutessani tein sen havainnoin, että vuosien saatossa vastaan alkaa tulla ylämäkiä, joita ei joko

  JUNALIPPUJA, PAKOLAISIA  JA KORJAAMOLASKUJA ”Kotikaupunkini pursuaa taidetta ja kaikenlaista muuta kivaa, mutta liikenneyhteyksiä tarkastellessani minulle tulee joskus kiusaus antautua epäilykselle, että jonkin sortin sivistys on  hukassa.” Omistuksessani on ollut keskeytyksittä vähintään yksi henkilöauto vuodesta 1987. Tällä hetkellä niitä on kaksi, koska asun pikkukaupungissa, jossa kyllä tulee toimeen ilman autoa, mutta elämä muuttuu joiltain osin hankalaksi. Kahden hengen kattilakunnassa se tarkoittaa helposti kahta ajoneuvoa, jollei siis  ole valmis elämän hankaloitumiseen, harrastuksista luopumiseen, työpaikan vaihtamiseen ja muuhun sellaiseen. Näin se vain on. Ekologisuutta pitää yrittää pitää sitten yllä ajamalla vain tarpeellinen. Sama konsti auttaa myös polttoaineen kohenneeseen hintaan. Kauppaan pääsee useiin jalan tai pyörällä. Lisäsäästöä syntyy siitä, kun fundeeraa tarkasti, mitä viitsii kantaa tai pystyy kuljettamaan kotiin. ”Aamulla pääsisin linja-autolla kotoan