Paarlahden leveydeltä

  ON NIITÄ OLLUT, JUHANNUKSIA   Juhannusaatto makoilee parhaillaan ympärilläni perin juurin rauhallisena. Vaimo on käymässä hevostallilla, koiraa ei enää ole. Lapset ja lapsenlapset tulevat kyläilemään vasta huomenna. Ei tunnu pahalta. Juhannus. Valoa, tunnelmaa? Oma suhtautumiseni juhannukseen on ollut koko lailla laimea niin kauan kuin muistan. Ehkä sitä sopii kuvaamaan päiväkirjamerkintä Unkarista Balatonin rannalta kesältä 1981: ”Tässä samalla muistamme juhannuksen menneen. Perjantai oli juhannusaatto ja nyt alkaa siis jo maanantai olla loppuun kaluttu. Huomaamatta se täällä luiskahti, ei täällä kukaan viritellyt sen kummempia karnevaaleja tai tavallista ponnekkaampia juominkeja. Kesää nämä kyllä viettävät” ( sitaatti kirjastani Vanha 55 (BoD 2019). Onhan niitä ollut, juhannuksia. On niistä jotain tallella muistissani, vuodet kylläkin menevät välillä miten sattuu. Vuonna 1982 pelattiin jalkapallon MM-kisoja Barcelonassa. Siinä kerrottavat. Minulla on edelleen sama tyttöys

  KATOAVA KAUPPA ”On se ollut niin mukava siinä.” Kesäkuu 2021 toi tiedon ruovesiläisen Vinhan kirjakaupan todennäköisestä lopettamisesta. Kiinteistö myyntiin, lappu luukulle. Kyyti pikkukylän kirjakaupalle on kylmää. Pitkiä perinteitä ei voi syödä, eikä niillä pysty maksamaan laskuja. Marketit ja isot ketjut, verkkomyynti, julkisten hankintojen valuminen kilpailutuksen kautta toisiin käsiin. Ihmisten muuttunut vapaa-ajan viettäminen. Kaiken päälle korona.   Syitä pienen kirjakaupan lopulle ei tarvitse hakea kaukaa.   Vinhan kirjakauppa elokuussa 2016 Vinhan kirjakauppa Ruoveden kirkonkylän pääraitilla on toiminut samassa talossa vuodesta 1931, yritys aloitti toisaalla jo 1903. Pirkanmaalta vanhemman kirjakaupan löytää ainoastaan Vammalasta. Paikallislehden juttu asiasta huokuu alakuloa, mutta myös realismia. Kaupan yhteyteen perustettiin muutama vuosi sitten kahvila ja se on kuulemma ollut menestys. Mutta kukaan ei mahda mitään sille, että elämää pursuava mökkipitäjä kuolee

  KESÄKUUN YHDEKSÄS "Sitähän sota on: äänilevyjä ja ihmisiä tuhoutuu järjettömästi.  "   Viimeistään yliopisto-opinnot opettivat minulle , että historia on aivan muuta kuin vuosiluvut sen tarkemmista kalenterimerkinnöistä puhumattakaan. Siitä huolimatta mieleen on jäänyt matkan varrella niin päivämääriä kuin vuosilukujakin. Satuin muun muassa syntymään päivälleen 43 vuotta Tarton rauhan solmimisen jälkeen, mutta siitä olen kirjoittanut toisaalla. Kesäkuun yhdeksäs on yksi muistiini hitsatuista päivämääristä. En tiedä, onko sen syynä nuoruuden niukin naukin kohtuullinen sotakirjallisuuden lukeminen vai myöhemmät akateemiset opinnot, mutta kuitenkin sen tänäkin kesäkuun yhdeksäntenä noteerasin: 77 vuotta taaksepäin eli 9.6.1944 alkoi Puna-armeijan suurhyökkäys Suomea vastaan Karjalan kannaksella. Tykit alkoivat sylkemisen aamuvarhain. Valkeasaaren lohkolla rytisi. Rautaa oli ilmassa, sitä tuli idästä ja ylhäältä. Tanner tömisi ja jossain varmasti kaatui aitaakin. Oli alka

HILJAISTA JA VIHREÄÄ ” En aio kirjoittaa loma-asioista tätä tekstiä enempää. Tämä on palvelulupaus.”   Vihreää Tuli kesäkuu ja vihreä. Kuulun siihen etuoikeutettujen joukkoon, joiden on mahdollista nauttia palkallisesta vuosilomasta. Voisin kitistä, että nyt on toinen kesä putkeen ilman yhteisiä vapaaviikkoja puolison kanssa – kesällä 2020 ne söi korona, nyt lomakierto. Mutta miksi minä siitä narisisin, ei se asiantilaa muuttaisi mihinkään ja nautitaan nyt tästä näin. Kesällä 2004 lopetin radion aamuhartauksien kuuntelemisen työmatkoilla, kun minusta tuntui, että päivästä päivään niissä väännettiin veiviä, miten elämme nyt loma-aikaa. Eivät olleet tuolloin minua varten, kun minulla ei sinä kesänä ollut    lomaa   . Asia otti päähän ilman toistuvia hengellisiä harjoituksiakin. En aio kirjoittaa loma-asioista tätä tekstiä enempää. Tämä on palvelulupaus. Pyrin olemaan ohjelmoimatta itseäni vapaa-aikanani. Yhtäältä näin on hyvä, toisaalta mietin ajoin päinvastaista. Syksyn 2018