Paarlahden leveydeltä

YKSI KOLMEKYMMENTÄ VUOTTA ”Se oli yksi maanantai.  Eikä lopulta niin kovin juhlallinen.” Tänään, 26.10.2017, on kulunut kolmekymmentä vuotta siitä, kun valmistuin ensimmäisen kerran yliopistosta. Nykyisin universtaista putkahdetaan maistereiksi, siihen aikaan tutkinnon nimi oli kandidaatin tutkinto ja maisterin arvon sai halutessaan ostaa rahalla. Ylemmästä korkeakoulututkinnosta oli kuitenkin silloinkin kysymys. Juhlapaikka oli proosallinen, Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kuppila liepeineen. Päivä oli maanantai. Samassa publiikissa valmistui hyvä toverini Sampo Kujala. Muita tuttuja en muista, vaikka saattoi heitä olla mukana.   Valmistuville tarjottiin kahvia ja kaakkua. Tuolit loppuivat kesken. Istuskelin toimistotiloihin vievän käytävän portailla. Monella näytti olevan omaisia mukanaan, minulla ei. Eipä ollut juolahtanut mieleeni kutsua. Olin saanut opiskella aika lailla rauhassa kotiväeltäni – mahtoivatko oikein tietääkään, mitä opisk

MALTA, NORJA, TAMPERE, ELÄMÄ ”Juuri nyt on tämä, yhden iltapäivän elämänkuva" Malta Lomailin syyskuun lopulla puolisoni kanssa  Maltalla. Koillisen leveyden ihmisenä etelänmatkani ovat olleet harvassa. Edellisen kerran taisin käydä Espanjassa vuonna 1989. Ensimmäisen päivän jälkeen elimistöni kuitenkin adaptoitui mukavaan oloon, enkä edes hikoillut sian lailla. Paikallinen valkoviini oli hyvää. Hankimme paikallisen liikennelaitoksen matkakortin, jolla sai ajella seitsemän päivää rajattomasti koko tasavallassa. Kyllä ajelimmekin .   Matkaa ei kertynyt välttämättä paljoa, mutta aikaa kului. Maltalainen liikenne on kertakaikkisen hilloontunutta. Autoja on asukasmäärään nähden paljon eivätkä taajamat useinkaan lopu ennen kuin seuraava alkaa. Noin 20 kilometrin matka pääkaupunki Vallettasta hotellille kesti parhaimmillaan tunnin ja reilun vartin. Onneksi nousimme kyytiin lähtöpysäkiltä, joten mahduimme istumaan. Välillä tukkoisuus ahdisti. Useim