Paarlahden leveydeltä

OLD 55 Elämäni väreissä Huomaan tänään ehtineeni puoliväliin kuuttakymmentä. Tämä on ehkä elämäni paras syntymäpäivä.     Old 55 väreissä Kuva: Sanna-Leena Paarlahti Kerroin ystävälleni käyneeni nelisen viikkoa sitten uittamassa varpaitani Tuonelanvirran rantaheinikossa.Hän totesi, että taidamme kaikki elellä sen virran kallalla. Näin varmasti on ja sitten jossain hetkessä tämän ymmärtää todeksi ja se tekee elämän väresitä kirkkaita ja kauniita.   Ainakin omalla kohdallani tapahtui niin. Viimeiset viikot sisälläni on vellonut monenlaisten ajatusten klimppi soppa. Ilo siitä , että näytän selvinneen tästä päähän kohdistuneesta taklauksesta kohtuullisen vähäisellä siipeen ottamisella -  ja samalla monisäikeisiä pohdintoja, mitä oikeasti haluan jäljellä  olevalta elämältäni. Jonkinlaisia välitinpäätökset elämän kovat kolhut väistämättä ovat.   Aivot ovat  herkkä kone, joka on mukana oikeastaan kaikessa, mitä olen tai teen. Jotakin noista elämän kauniilta n

YSTÄVÄT, RAKKAAT Kerta kiellon päälle. Lupasin viime viikolla vaihtavani levyä, mutta kuten vanha sanonta toteaa, joka härjillä ajaa, se härjistä puhuu. Koneella istuu edelleen toipilas ja kuntoutuja. Takanani on nyt reilu kolme viikkoa sairaalassa ja kuntoutuskeskuksessa syyskuisen aivoverenvuodon jälkeen. Kolme viikkoa hoitoa ja samalla jatkuvaa testikuvassa olemista. Olen käynyt lukemattomia keskusteluja, jotka eivät oikeastaan ole minun kokemuksessani varsinaisesti olleet keskusteluja. Kaikki on varmasti ollut perusteltua, mutta omasta näkövinkkelistäni on tuntunut henkisesti   kuluttavalta, kun olen kokenut, että jokainen sanani analysoidaan ja minua tykitetään jatkuvasti johdattelevilla kysymyksillä tyyliin ”Oletko huomannut muutosta aikaisempaan.”   Jotakin muutosta tietysti jäljitetään, sen järkikultani käsittää kyllä, ja samalla minusta tuntuu ajoittain hämmentävällä tavalla siltä, että lähtötilanteesta ei kuitenkaan olla kiinnostuneita. Jos ihmiselle on hankalaa p