Paarlahden leveydeltä

  NUORI JA NYKYAIKAINEN ”Uskon tapaavani Vilppulassa tuttuja.”   ”Olimme niin erilaisia ja niin vähän yhteydessä. Saanko tavata hänet taivaassa? Kysyin tätä sairaalan pastorilta, mutta vain kerran. Hän on niin nuori ja nykyaikainen, ettei edes uskalla luvata, että taivasten valtakunta on olemassa.” -Håkan Nesser : Vasenkätisten seura. Suom. Aleksi Milonoff (Tammi 2020). Ruotsalainen Håkan Nesser (s. 1950) on mainio kirjailija. Mielistyin häneen aikanaan Van Veeteren -romaanien myötä. Oma viehättävyytensä on kirjoilla, joiden päähenkilönä on Gunnar Barbarotti, poliisi, joka tekee eräänlaista pistelaskua ratkaistakseen, onko Jumala olemassa. Nesser oli vieraana Kouvolan Dekkaripäivillä   joskus, luultavasti vuoden 2011 vaiheilla, kun ensimmäinen Barbarotti-suomennos ( Sukujuhlat ) oli ilmestynyt. Mieleeni on jäänyt hänen esiintymisestään muun muassa se, miten mukavaa on osata ruotsia ja ymmärtää hauskat jutut sillä kielellä, millä ne on alun perin ajateltu ja puhuttu. Mutta mi

  ÄIDINPÄIVÄNÄ ” Näin on todettu olevan hyvä.”   Toukokuun toinen sunnuntai soljuu uomassaan. Ei mitään isompaa juhlahumua. Muistin äitiäni Kirkon ulkomaanavun kautta vuohella. Elukka elelee tietysti jossain Afrikassa, mutta käytin edellisvuosien tapaan lahjabudjetin kehittyvän maan ihmisiä tukevaan lahjoitukseen. Näin on todettu olevan hyvä. Tänään vielä pirautin onnittelut puhelimella. Äidinpäiväkukka Tamperelainen aikuisviihdekauppa mainosti torstaina sen ohi kävellessäni tarjontaansa: ”Surisevaa mielihyvää äidille!” Mainoslause oli minusta hölmöydessään niin ylivertainen, että jouduin keskittymään asialliseen oloon. Hihittelemällä seksikaupan kulmalla ei anna kanssaeläjilleen kovin aikuista kuvaa itsestään. Luultavasti mainosnikkarilta olivat menneet alkajaisiksi käsitteet vaimo ja äiti sekaisin. Niiden sekoittaminen ei tee parisuhteessa hyvää kenellekään, luulen.  Toinen äidinpäiväkukka En kuitenkaan mennyt ostoksille, vaikka surinaa tai ainakin hurinaa kotiimme onkin viime aik