Siirry pääsisältöön

JOULU JOUTUU JO RINTOIHINKIN

”Teemukin näyttää hyvältä, kun sillä on toi maski.”


En tainnut pojankoltiaisenakaan olla niin valtavan innostunut joululauluista. Kasvavina nuorina miehinä minua ja kaveriani viehätti tietysti erityisesti Sylvian joululaulun ensimmäisen säkeistön sanat ”joulu joutui jo rintoihinkin”. Olimme iässä, jossa kaikenlaiset kukkulat olivat alkaneet tuntua kiehtovilta.

Nyt liki kuusikymppisenä mietin, onko mikään muuttunut. Kun laulan työni puolesta joululauluja, mieleen änkeää vähän väliä jokin väännös kansakouluajoilta tai poikaporukasta. Niistä viattomimpia on se, missä järki on jäässä. En listaa väännöksiä tähän, ettei keneltäkään mene laulut  niiden takia tärviölle.

”Sairaalapapin työssä ei ole kummempaa joulusesonkia, sairaus ja kuolema pyörittävät isoa ratastaan suurelta osin kalenteriin merkityistä juhla-ajoista piittaamatta.”

Lauloin tänään, joulukuun yhdentenätoista kolmannen adventtisunnuntain kunniaksi joululauluja kahden ihastuttavan ihmisen kanssa. Hyvin laulut meiltä sujuivat: Sylvian joululaulukin suoritettiin. No onkos tullut kesän jätimme pois, ettei satanut lumi vain intaudu sulamaan ennen isoa pyhää. Toivotimme toisillemme Jumalan siunaamaa adventtiaikaa ja sillä tavalla hyvää vointia kuin suinkin. Se  teki joululauluista kauneimpia.


Totesin itsenäisyyspäivän aikaan, että joululaulut ja prsedintinlinnan kemujen kättelemisen seuraaminen televisiosta ovat jonkun muun traditioita kuin minun. Siitä huolimatta tai jopa sen takia molemaat ovat asioita, joita jäisin varmasti kaipaamaan, jos ne jäisivät pois. Onneksi ne eivät ihan äkkiä ole jäämässä, tiämmä.

” Ja joutuuhan se.”

Joutukoon joulu siis lauluineen ja kaikenlaisine höseltämisineen, jos kohta toivon, että saan keskittyä enimmäkseen maassa rauha -osastoon. Ja joutuuhan se. Sairaalapapin työssä ei ole kummempaa joulusesonkia, sairaus ja kuolema pyörittävät isoa ratastaan suurelta osin kalenteriin merkityistä juhla-ajoista piittaamatta. Lähestyvä joulu tuo monesti suoranaista helpotusta työhön: esimerkiksi juuri joululaulujen laulaminen ihmisille ja heidän kanssaan on useimmiten mukavaa. Jopa maskia käyttäessä. Siihen on jo niin tottunut, että olisi liki outoa laulaa ilman. Ja niin kuin taksia ajava koulukaverini totesi taannoin nähdessään minut sairaalan aulassa: ”Teemukin näyttää hyvältä, kun sillä on toi maski.”

” Itse jätän pikkujoulut väliin, keskityn isoon.”

Hyvää adventtiaikaa ja sitten ajallaan joulua! Itse jätän pikkujoulut väliin, keskityn isoon. Joulukorteista olemme alfanaaraani kanssa luopuneet jo vuosia sitten. Ostetaan sillä rahalla jotain niille, jotka tarvitsevat.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
Lähetä kommentti
Lue lisää
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp
Lähetä kommentti
Lue lisää