Siirry pääsisältöön

JOULU JOUTUU JO RINTOIHINKIN

”Teemukin näyttää hyvältä, kun sillä on toi maski.”


En tainnut pojankoltiaisenakaan olla niin valtavan innostunut joululauluista. Kasvavina nuorina miehinä minua ja kaveriani viehätti tietysti erityisesti Sylvian joululaulun ensimmäisen säkeistön sanat ”joulu joutui jo rintoihinkin”. Olimme iässä, jossa kaikenlaiset kukkulat olivat alkaneet tuntua kiehtovilta.

Nyt liki kuusikymppisenä mietin, onko mikään muuttunut. Kun laulan työni puolesta joululauluja, mieleen änkeää vähän väliä jokin väännös kansakouluajoilta tai poikaporukasta. Niistä viattomimpia on se, missä järki on jäässä. En listaa väännöksiä tähän, ettei keneltäkään mene laulut  niiden takia tärviölle.

”Sairaalapapin työssä ei ole kummempaa joulusesonkia, sairaus ja kuolema pyörittävät isoa ratastaan suurelta osin kalenteriin merkityistä juhla-ajoista piittaamatta.”

Lauloin tänään, joulukuun yhdentenätoista kolmannen adventtisunnuntain kunniaksi joululauluja kahden ihastuttavan ihmisen kanssa. Hyvin laulut meiltä sujuivat: Sylvian joululaulukin suoritettiin. No onkos tullut kesän jätimme pois, ettei satanut lumi vain intaudu sulamaan ennen isoa pyhää. Toivotimme toisillemme Jumalan siunaamaa adventtiaikaa ja sillä tavalla hyvää vointia kuin suinkin. Se  teki joululauluista kauneimpia.


Totesin itsenäisyyspäivän aikaan, että joululaulut ja prsedintinlinnan kemujen kättelemisen seuraaminen televisiosta ovat jonkun muun traditioita kuin minun. Siitä huolimatta tai jopa sen takia molemaat ovat asioita, joita jäisin varmasti kaipaamaan, jos ne jäisivät pois. Onneksi ne eivät ihan äkkiä ole jäämässä, tiämmä.

” Ja joutuuhan se.”

Joutukoon joulu siis lauluineen ja kaikenlaisine höseltämisineen, jos kohta toivon, että saan keskittyä enimmäkseen maassa rauha -osastoon. Ja joutuuhan se. Sairaalapapin työssä ei ole kummempaa joulusesonkia, sairaus ja kuolema pyörittävät isoa ratastaan suurelta osin kalenteriin merkityistä juhla-ajoista piittaamatta. Lähestyvä joulu tuo monesti suoranaista helpotusta työhön: esimerkiksi juuri joululaulujen laulaminen ihmisille ja heidän kanssaan on useimmiten mukavaa. Jopa maskia käyttäessä. Siihen on jo niin tottunut, että olisi liki outoa laulaa ilman. Ja niin kuin taksia ajava koulukaverini totesi taannoin nähdessään minut sairaalan aulassa: ”Teemukin näyttää hyvältä, kun sillä on toi maski.”

” Itse jätän pikkujoulut väliin, keskityn isoon.”

Hyvää adventtiaikaa ja sitten ajallaan joulua! Itse jätän pikkujoulut väliin, keskityn isoon. Joulukorteista olemme alfanaaraani kanssa luopuneet jo vuosia sitten. Ostetaan sillä rahalla jotain niille, jotka tarvitsevat.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SAIRAALAPASTORI PALAA PAIKALLE ”Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen.”   Heinäkuu, parikymmentä astetta mittarissa. Pouta, puolipilvistä ja leppoisaa. Kahvihuoneessa joku puhuu lomalle jäämisestä, suurin osa omasta aamuväestäni on jo laitumilla. Minä tulin viime viikolla takaisin. Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen. Samalla alkoi syksy, auton tuulilasissa on aamuisin kosteutta. Paluu No ei sentään: kesä on hyvänlaisesti kesken, ja vapaaviikot vain pieni osa valoisaa vuodenaikaa. Heinäkuussa sairaala vaikuttaa äkkiä katsottuna rauhoittuvan lomakauteen ja tietynlaiseen hiljaiskäyntiin, mutta kuitenkaan ei. Minulta kysytään usein loppuvuoden satunnaiskeskusteluissa, onko minulla jouluaikana kovasti kiireitä. Tapaan vastata, että sairaalapapin työssä joulu ei ole kummempi sesonki, sillä ihmisten sairaudet eivät juurikaan tutki almanakkaa ilmaantuessaan. Tosiasiassa ajat, jolloin voi laulaa Sylvian joululaulun tai Suvivirren sitä t
Lähetä kommentti
Lue lisää
  VIIMEISELLÄ MATKALLA ”Tulen kotiin. Jätämme berliininmunkit sunnuntain päiväkahville. Popedakin kai lopettelee jossain vaiheessa Tampereella.” ”Kirjoita siitä sellainen liuskan juttu, kun nehän ovat vähän niin kuin sun alaasi, viimeiset matkat.” Tapaamme kirjailija Timo Malmin kanssa syyskuun toisena 2023 Työväenkirjallisuuden päivässä Tampereen Werstaassa. Kerron tulleeni iltapäiväjunalla Vilppulasta ja palaavani sinne klo 19 lähtevällä bussivuorolla, joka on lajinsa viimeinen: yhteys lopetetaan tämän viikon jälkeen ja jatkossa linjaa ajetaan vain tiistaisin. On edessä siis viimeinen matka. Ja kun Pirkkalaiskirjailijoiden kunniajäsen kehottaa, saman yhdistyksen hännänhuippuihin kuuluva kirjallinen puuhastelija tekee ehdotuksen mukaan. Viimeiselle matkalle Valun ennen iltaseitsemää Tamperen linja-autoasemalle. Mäntästä puoli kuuden pintaan lähtenyt pikkubussi kurvaa hyvissä ajoin aseman kulmille. Kuulun vähemmistöön: suurin osa nurkilla vellovasta ihmismassasta on menossa Ratin
Lähetä kommentti
Lue lisää
  AAMU LAKEUDELLA ”Runoilija on jättänyt rakennuksen.”     Sen jälkeen, kun säkillinen kiviä oli päätynyt konkelolle jääneeseen kuuseen ja kaatopaikkakuormaan nostamamme pesukoneen painon selittänyt   sinne pari vuotta aikaisemmin unohtunut lakanapyykki, oli paikallaan esittää kysymys miksi meidän hommat menevät aina tällaisiksi   istua hopeapajun alle katetulle päiväkahville, jättää vastaus myöhäiskesän auringon ja meitä tervehtimässä käyvän vireen kerrottavaksi. Antaa olla tasan.   Kirjoitin blogissani 4.10.2020: ” Isäni täyttää elämän tiedossa olevien piirteiden, kuten sen rajallisuuden niin salliessa 85 vuotta maaliskuussa 2021. Voisi kai kirjamiehen päivää juhlistaa kirjalla. ” Ajattelen edelleen juhlistavani ajankohtaa kirjalla, mutta isäni ei ole enää täyttämässä vuosiaan. Jouni Ilmari Paarlahden (s. 1936) elämä tuli valmiiksi perjantaina 30.10.2020 klo 15. Runoilija on jättänyt rakennuksen.   ”Isätön en ole, mutta isäni on kuollut.” Isä
Lähetä kommentti
Lue lisää