Paarlahden leveydeltä

IHANAA KUULUA IHMISKUNTAAN? "Paarlahden leveydeltä mustastamakkarasta metaaniin."  Tämän viikon perjantaille sattui rästivapaa, joten kävin Mäntän torilla. Ostin mustaamakkaraa kahdeksalla eurolla. Niin sitä kuuluu ostaa – ei grammoina, vaan rahamäärällä. Jalo elintarvike oli vanhaan aikaan tamperelaisten työläisten ruokaa ja heille oli oleellista, paljonko pätäkkää oli käytettävissä. Grammoja irtosi sitten sen verran kuin lompakko antoi myöten. Hyvää tavaraa on myynnissä toripäivisin myös 90 kilometriä Tampereelta pohjoiseen. Ja jopa tältä etäisyydeltä kirjoitan tuotteen nimen uhmakkaasti kielioppisääntöjen mukaan väärin eli taivutan yhdyssanan ensimmäistä osaa. Niin  on Tampereella tavattu tehdä. Mustaamakkaraa on syöty, Mustastalahdesta lähdetty Nässylle ja Pitkäänniemeen menty tilanteen niin vaatiessa. "Pikkukaupungin meininki on huomattavasti useammin kotoisaa kuin ahdistavaa." Kotikyläni tori elää vuodenkulun mukaan. Kun kesä kypsyy syksy

KUIN ARMO JA TUSKA     ne eivät ole irrallisia ei paha eikä hyvä valkea musta valkoinen tuhka vain elämän kaksi puolta riippuvat hauraassa ketjussa kuin armo ja tuska kuin tuli ja vesi toinen toisensa sammuttaa onko se vain sen kaiken tarkoitus?   (Jouni Paarlahti: Fado , kokoelmasta Niin minä Maa sinua rakastin )   Tein viime vuonna mielenkiintoisen matkan. Se suuntautui runoihin, jotka isäni Jouni Paarlahti (s. 1936)   on vuosikymmenten mittaan kirjoittanut koulu- ja tietokirjailijantyönsä ohessa. Hetkissä, joissa työn paine on antanut tilaa jollekin toisenlaiselle. Runoista toimittamani kirja sai kesällä kantensa. Nyt matka on jatkunut, kun olen valmistellut siihen liittyviä luentoja, jotka pidän Autere-opiston nimissä Mäntässä ja Ruovedellä   syyskuun lopulla.    "Moni elämäntarina on auennut eteeni – kuin armo ja tuska." Yksi havahtumisen hetki itselleni oli kokoelmaan sisältyvän runon Fado äärellä. Siinä aset