IHANAA KUULUA IHMISKUNTAAN?

"Paarlahden leveydeltä mustastamakkarasta metaaniin." 

Tämän viikon perjantaille sattui rästivapaa, joten kävin Mäntän torilla. Ostin mustaamakkaraa kahdeksalla eurolla. Niin sitä kuuluu ostaa – ei grammoina, vaan rahamäärällä. Jalo elintarvike oli vanhaan aikaan tamperelaisten työläisten ruokaa ja heille oli oleellista, paljonko pätäkkää oli käytettävissä. Grammoja irtosi sitten sen verran kuin lompakko antoi myöten. Hyvää tavaraa on myynnissä toripäivisin myös 90 kilometriä Tampereelta pohjoiseen. Ja jopa tältä etäisyydeltä kirjoitan tuotteen nimen uhmakkaasti kielioppisääntöjen mukaan väärin eli taivutan yhdyssanan ensimmäistä osaa. Niin  on Tampereella tavattu tehdä. Mustaamakkaraa on syöty, Mustastalahdesta lähdetty Nässylle ja Pitkäänniemeen menty tilanteen niin vaatiessa.

"Pikkukaupungin meininki on huomattavasti useammin kotoisaa kuin ahdistavaa."

Kotikyläni tori elää vuodenkulun mukaan. Kun kesä kypsyy syksyksi, alueen keskiosa tyhjenee. Jäljelle jäävät kaikkein eniten tosissaan torikauppaa tekevät myyjät ja paikkakunnan kalustoon kuuluvat ostajat. Väkeä on syyskuussa huomattavasti harvemmassa kuin juhannusaattona. Tuttuja torilla tapaa silti aina. Ja joka kerta vastaan tulee joku, jonka kohdalla huomaa miettivänsä, kuka hän nyt olikaan. Onneksi tervehtiminen on  harvoin vaarallista. Pikkukaupungin meininki on huomattavasti useammin kotoisaa kuin ahdistavaa.

Mäntässä ja varmasti monessa muussakin paikassa järjestyssääntö kieltää koirien pääsyn torille. Kaikki ovat tervetulleita, paitsi eläimet. Sille on eittämättä perusteensa. Oma heliurihäntänikin jäi nöyrästi vahtimaan kotia isännän lähtiessä asioille. Mutta  mieleeni tulee kuitenkin  ajatus, että olemme me ihmiset aika epeleitä. Jollakin itse ottamallamme oikeutuksella olemme omineet maapallon sillä tavoin, että katsomme asiaksemme määrittää, missä muut lajit saavat vaellella. Välillä valkopintainen osa meikäläisistä on ulottanut käytäntöjä sujuvasti myös toisenvärisiin ihmisiin ja ns. alkuperäiskansoihin. Ja kaiken päälle olemme nimenneet itsemme homo sapiensikseksi,  ”viisaiksi ihmisiksi”.

Tämä planeetan haltuunottomme on nyttemmin johtamassa hyvää vauhtia siihen, että sen paremmin omalla lajillamme kuin millään muillakaan elävillä ei ole täällä hyvä olla. Kuunhan Siperia sulahtaa vähän lisää ja sen maaperässä muhiva metaani purskahtaa isosti ilmoille, puhumme ympäristöasioista aivan eri tavalla kuin tänä päivänä. Idässä kuplii jo. Koiran pitäminenkin on kuulemani mukaan epäekologista.

"Jostain pitää oikeasti löytyä se pelastava rengas, joka kääntää kehityksen suunnan."

Jostain pitää oikeasti löytyä se pelastava rengas, joka kääntää kehityksen suunnan. Näin ei voi jatkua. Muuten käy huonosti eri tavalla kuin elokuvissa.  Puheeni on populismia, jeesustelua, mitä vaan. Paarlahden leveydeltä mustastamakkarasta metaaniin. Ennen kaikkea itseironiaa. Pidin viimeksi keväällä eräässä terveydenhuoltoalan seminaarissa esitelmän, jonka otsikkona oli ”Ihanaa kuulua ihmiskuntaan”.