Paarlahden leveydeltä

INTOHIMOJEN SINKKIÄMPÄRI ”Näin on, tai pitäisi olla.” En ole koskaan kirjoittanut sinkkiämpäristä. Edellinen lause on sopivan monitulkintainen, jotta se sopii yhteyteen, josta ajatukseni lähti virtaamaan. Yhteys on Hannu Taanila.   Kuuntelin Hannu Taanilaa viime lauantaina (27.6.2015) Vammalassa osana Vanhan kirjallisuuden päivien ohjelmaan sisältynyttä, Bibliofiilien Seuran isännöimää pakettia ”Raamattu, intohimojen kirja”. Taanila oli keskustelemassa teemasta yhdessä kirjailija Hannu Mäkelän ja raamatuntutkija Matti Myllykosken kanssa.   Pidin Mäkelän pohjia myöten sivistyneestä lähestymistavasta, samoin Myllykosken asiapitoinen ja notkeasti esitetty puhe upposi. Taanilasta en tällä kertaa pitänyt niin paljoa, koska minua kiinnosti ohjelman sisältö enemmän kuin esiintyjän pyrkimys asettua huomion keskipisteeksi.  Ei Taanilakaan ollut huono, minusta ehkä nyt vain väärässä seurassa. Ja häneltä kuitenkin poimin sitaatin tähän. Taanila nimittäin pohti t

JA PAHUUS TARINOI "Teoksen nimi on sopivan monimerkityksinen iskeäkseen pallean seutuun." Kävin vuotuisvisiitilläni Kouvolassa ja dekkaripäivillä.   Ohjelmassa oli omat korkeat hetkensä ja viihdyin. Kääntäjä Jaakko Kankaanpään esitys perjantaina oli erinomainen, samoin   minua miellytti erityisesti Asko Alasen kirjallisuusesitelmältä kuulostanut Donald E. Westlake –osio lauantaina. Ja kirjailija Salla Simukka oli myös mainio omassa osuudessaan. Erityinen lukunsa olivat 13-18 –vuotiaille kouvolalaisille suunnatun novellikilpailun tulosten julkaiseminen ja kilpailuun liittyvä antologia. Ritva Sorvalin ja Maritta Naumasen toimittamaan ja Kouvolan kaupungin kustantamaan antologiaan Kummaa ääntä pimeydestä on valikoitu 28 novellia, joiden tekijät ovat siis nuoria kouvolalaisia. Nyt kerrotut tarinat myös sijoittuvat Kouvolaan. Pidän kirjan ulkoasua onnistuneena. Kansi on Laura Ollin työtä. Teoksen nimi on sopivan monimerkityksinen iskeäkseen palle