JA PAHUUS TARINOI

"Teoksen nimi on sopivan monimerkityksinen iskeäkseen pallean seutuun."

Kävin vuotuisvisiitilläni Kouvolassa ja dekkaripäivillä.  Ohjelmassa oli omat korkeat hetkensä ja viihdyin. Kääntäjä Jaakko Kankaanpään esitys perjantaina oli erinomainen, samoin  minua miellytti erityisesti Asko Alasen kirjallisuusesitelmältä kuulostanut Donald E. Westlake –osio lauantaina. Ja kirjailija Salla Simukka oli myös mainio omassa osuudessaan. Erityinen lukunsa olivat 13-18 –vuotiaille kouvolalaisille suunnatun novellikilpailun tulosten julkaiseminen ja kilpailuun liittyvä antologia.

Ritva Sorvalin ja Maritta Naumasen toimittamaan ja Kouvolan kaupungin kustantamaan antologiaan Kummaa ääntä pimeydestä on valikoitu 28 novellia, joiden tekijät ovat siis nuoria kouvolalaisia. Nyt kerrotut tarinat myös sijoittuvat Kouvolaan. Pidän kirjan ulkoasua onnistuneena. Kansi on Laura Ollin työtä. Teoksen nimi on sopivan monimerkityksinen iskeäkseen pallean seutuun.  Sisuksen fontti on pientä, mutta mitäpä pienistä.

Kilpailun tuomaroi ylöjärveläinen kirjailija Harri István Mäki, joka myös esitteli kilpailun satoa julkistamishetkessä Kouvola-talossa. Hän on myös laatinut antologiaan saatesanat, joiden otsikkona ei turhaan ole ”Sormissasi helisee aarre”. Mäen mukaan kirja poraa olemassaolomme moraaliseen ytimeen. Hän itse kuvaa jännityskirjallisuuden lumoa toteamalla, että pahuus huijaa, naamioituu ja tarinoi. Julmuus on absurdia ja samalla inhimillisen pahuuden jäsentäminen on olemassaolomme selittelyä. ”Olemme leirinuotioiden äärellä kutsuttuja kuulemaan, kuiskimaan ja karjumaan yhteisiä hukattuja salaisuuksia”, Mäki päättää saatesanansa ja sanoittaa paljon sitä, mikä on luultavasti monelle kirjoittajalle ja lukijalle tuttua. 

"Ehkä siinä on alku tai lisäpolttoaine palolle, joka panee ihmisen kirjoittamaan. Silloinkin, kun se ei ole niin kauhean kivaa."

 

Antologia pitää sisällään siis 28 novellia. Niistä 23:n kirjoittaja on tyttö, yhdellä on tekijöitä kaksi. Tämä kertoo jotakin. Jotakin kertoo myös se, että Kouvolan kaupunki kustantaa tällaisen teoksen. Ainakin minulle se kertoo hyvää.  Kulttuuri ei kuole leikkaukseen, vaan syö aika ajoin strategiat 

aamupalakseen.

Eikä kirja kuole, jos jo Kouvolan kokoisessa kaupungissa on tällainen määrä kirjoittamaan halukkaita ja hyvään tekstiin kykeneviä nuoria. Käsissä on aarre myös siinä mielessä, että toivottavasti joku tai useampikin näistä nuorista on tulevaisuudessa kirjallisuuden ammattilainen.  Tässä antologiassa on sitten joskus tunnetun tekijän varhainen novelli…Oli mukava katsoa, kun Kouvola-talon lavalla seisoi tyttöjä ja poikia, joille oli selvästi hieno juttu saada omaa tekstiä kansien välin. Ehkä siinä on alku tai lisäpolttoaine palolle, joka panee ihmisen kirjoittamaan. Silloinkin, kun se ei ole niin kauhean kivaa.

"Kouvolan dekkariväki on tehnyt taas hyvää työtä."

 

Antologiaa saa Kouvolan kirjastosta sekä ostaa että lainaksi. Toivottavasti teos tulee jossain vaiheessa laajemminkin saataville ja esimerkiksi nettikirjakauppojen kautta tilattavaksi. Kouvolan dekkariväki on tehnyt taas hyvää työtä.