Paarlahden leveydeltä

VUOSIPÄIVÄ TÄMÄKIN ”Sukuni on ollut aina poliittisesti hillittyä ja muutenkin rauhallista, mutta tuolla kertaa lauteil ta ei löytyisi tilaa. Korkeintaan vieraalle olisi katseltu istumapaikaksi sopivan kokoista muurahaispesää.” He katsovat soikea kehyksen sisältä silmissään toivo                  lapsista ja heinäpoudista mies ja nainen suut jotka eivät ole maistaneet appelsiinia, pystylaudoitettu seinä. Kukkakimpun suojasta johtajat puntaroivat uhrejaan. Kaikki tämä on lahonnut mies ja nainen, pystylaudoitettu seinä koskaan ei voi tietää mikä kuva mikä peili. Teksti on omani. Se on julkaistu Ritva Bergmanin toimittamassa teoksessa Että näkyisivät tähdet (Kynäsilta ry ja Heinolan maaseurakunta 2001). Runon lähtökohtana on isovanhempieni Eino Johannes Sepin (1911-1999) ja Maria Rintamäen (1909-1967) hääkuva jostain 1930-luvun alkupuolelta. Otos muistuttaa minua siitä, että maailma on parhaimmillaankin monin tavoin epäde

KIRJAN TEKEMISEN HELPPOUS JA VAIKEUS ”Latasin hiljattain oman kirjani Amazonin Kindle Storesta tabletille ihan vain siitä ilosta, että sellainen on mahdollista.” Kirjan tekeminen on nykyään helppoa. Jopa minä osaan. Tai oikeastaan olisi tietysti oikeampaa puhua teettämisestä. Sisus painovalmiina firmaan ja kansi samalla systeemillä. Painoksen voi digitekniikan aikana pitää pienenä ja teoksen saa samalla kaupalla julki myös e-kirjana. Julkaisu päätyy ilman omaa vaivannäköä kirjakauppojen ja kirjastojen tilattavaksi. ISBN:ääkään ei tarvitse itse tilata.   Latasin hiljattain oman kirjani Amazonin Kindle Storesta tabletille ihan vain siitä ilosta, että sellainen on mahdollista. Takavuosina moista ei olisi voinut kuvitellakaan. Olen vilpittömästi innoissani uudesta kirjastani. Edellisen täysin oman teokseni julkaisemisesta ehti vierähtää reilut 14 vuotta. Väliin mahtuu toki jokunen toimittamani teos,   pari yhteiskokoelmaa   ja iso kasa kokoomateoksissa ja leh