KIRJAN TEKEMISEN HELPPOUS JA VAIKEUS

”Latasin hiljattain oman kirjani Amazonin Kindle Storesta tabletille ihan vain siitä ilosta, että sellainen on mahdollista.”

Kirjan tekeminen on nykyään helppoa. Jopa minä osaan. Tai oikeastaan olisi tietysti oikeampaa puhua teettämisestä. Sisus painovalmiina firmaan ja kansi samalla systeemillä. Painoksen voi digitekniikan aikana pitää pienenä ja teoksen saa samalla kaupalla julki myös e-kirjana. Julkaisu päätyy ilman omaa vaivannäköä kirjakauppojen ja kirjastojen tilattavaksi. ISBN:ääkään ei tarvitse itse tilata.  Latasin hiljattain oman kirjani Amazonin Kindle Storesta tabletille ihan vain siitä ilosta, että sellainen on mahdollista. Takavuosina moista ei olisi voinut kuvitellakaan.

Olen vilpittömästi innoissani uudesta kirjastani. Edellisen täysin oman teokseni julkaisemisesta ehti vierähtää reilut 14 vuotta. Väliin mahtuu toki jokunen toimittamani teos,  pari yhteiskokoelmaa  ja iso kasa kokoomateoksissa ja lehdissä julkaistuja tekstejä. Sekä kaunoa että asiaa, proosaa ja runoa.  Mutta jotenkin vain on mukava nähdä oma nimensä vaihteeksi kirjan etukannessa. Takakannessa sitä ei nyt olekaan.

Nyt ilmestynyt Jäminkipohja Sundae pitää sisällään runojani vuosilta 1998-2015. Osa on julkaistu aikaisemmin lehdissä, 17 on nyt päivänvalossa ensimmäistä kertaa.  Asuinseutuni paikallisaviisi KMV-lehti kirjoitti asiasta http://www.kmvlehti.fi/Ihmiset/1195005028396/artikkeli/paarlahti+tarjoilee+jaminkipohja+sundaen.html

” Runouden kustantaminen on lopulta niin kuin hautausmaan pitäminen: bisneksenä surkea, mutta sivistyksen vuoksi jonkun pitää sitäkin hommaa pyörittää.”

Kirjan teettäminen oli siis helppoa, kun ryhdyin asialle. Saksalainen BoD osoittautui hyväksi palveluntarjoajaksi. Tällä kertaa en viitsinyt edes tarjota tekstejäni millekään ”oikealle” kustantajalle. Sain sitä leikistä takavuosina tarpeekseni. Runouden kustantaminen on lopulta niin kuin hautausmaan pitäminen: bisneksenä surkea, mutta sivistyksen vuoksi jonkun pitää sitäkin hommaa pyörittää. Nykjyisin minulle riittää se, että kirjani on niiden saatavilla, jotka sen haluavat. Veikkasin saavani 2-5 lukijaa…no, tähän mennessä kirjaa on mennyt kaupaksi jo jonkin verran enemmän.

”Kaikkein suurin vaikeus kirjan tekemisessä on uskoakseni kuitenkin se, että teos pitää kirjoittaa.”

Jos kirjan valmistaminen onkin nykyään vaivatonta, sen markkinointi on käynyt entistä vaivalloisemmaksi. Kirjakaupoissa on esillä lähinnä tunnettujen tekijöiden tuotantoa. Nimikkeitä on paljon ja ihmiset tuntuvat ostavan entistä vähemmän kirjoja. Kirjastoja kuristetaan. Jokainen katsoo menojaan, niinhän se on. Olenhan itsekin karsinut pois kaikenlaista – en kylläkään kirjoja. 

Kaikkein suurin vaikeus kirjan tekemisessä on uskoakseni kuitenkin se, että teos pitää kirjoittaa. Niin se on ollut ja luulen, että myös tulee olemaan niin kauan kuin kirjoja väsätään. Joku voi hymähtää sille, että runoilija pakertaa 70-sivuista kokoelmaa kaksi vuotta. Minä en hymähdä. Kun pitää löytää rakenne, luoda sisältö ja loppua kohti homma sen kun vaikeutuu, kun lähestytään pistettä, jossa pitää uskaltaa päästää irti.

 Nyt olen päästänyt näistä.  Mietin uusia kujeita saunan lauteilla.  Ja vähän muutenkin.

 

 Olen aurinko

elokuun illassa metsänreunaa hiipivä halu

koskettaa samettia

tesomantyttöä

 80-luvun Tampereella

kun SN-Seura esittää elokuvaa

ulkoilmanäytöksessä Kiovan puistossa

ja vanhan Hervannan tien notkopaikoissa

on jo aamuyöstä sumuista ja viileää

luulen olevani kaukana

oma itseni irrallaan

valmis

ruksimaan rasteja vääriin ruutuihin.

Syötä vielä yksi sundae kuitenkin.

(Kokoelmasta Jäminkipohja Sundae)