Paarlahden leveydeltä

KUN JOULU PUNAA ”Joulunodotuksen deadline on jouluaatossa. Joulun deadline on paljon kauempana. Jos sitä edes on.” ” Jos haluaa saada kirjansa joskus valmiiksi, kannattaa laatia aikataulu ja pitää kiinni siitä. Ilman deadlinea on harvoin saatu mitään aikaan.” Näin sanoo kirjailija Tapani Bagge teoksessaan Se murhaa joka osaa. Dekkarin tekemisen taito (Docendo 2016). Näin on ja näin elämä opettaa. Jonkun on se sanottava ja ripustettava näkösälle.   Olen kirjoittanut tätä blogia kohta kolme vuotta. Nämäkin ovat vaatineet deadlinensa   -     olen itse määritellyt tahdiksi kaksi tekstiä kalenterikuukaudessa. Ilman tämän päättämistä kirjoittaminen olisi luultavasti jäänyt satunnaiseksi, jos siksikään. Tarvitaan painetta, jotta kattilassa kypsyy jotakin. Tämä koskee myös siivoamista ja leipomista. Moni tuntuu juuri nyt taakoittuvan joulun deadlinen kanssa. Moni asia on vasta tekeillä ja arkikin pitää pyörittää. Yksi ja toinen huokaa joulumielen olevan vielä ha

PÄIN SUOMEN RANTAA ” Velkualla oli hyvä itsenäisyyspäivän meininki.” Itsenäisyyspäivä 1990 on jäänyt mieleeni. Minut oli pestattu toimittamaan juhlapäivän jumalanpalvelus Velkuan kirkkoon, joka sijaitsee lossimatkan takana Palvan saaressa. Siinä Naantalin nurkilla. Lossi tuolloin sentään jo oli – muistan jokusen reissun kyseiseen herranhuoneeseen, kun piti erikseen sopia venekyyti mannermaalta Teersalon laiturista.   Lossiaikaankin pelivaraa oli syytä jättää, sillä lossi puksutti kymmenen minuuttia suuntaansa, ts. jos juuri jäi kyydistä, kesti puoli tuntia ennen kuin oli Palvassa.  Joulukuun kuudentena 1990 olin kuitenkin hyvissä ajoin liikkeellä eikä ongelmia ilmennyt. Jumalanpalvelus sujui kommelluksitta. Penkeissä oli pukukansaa sen verran kuin oli kohtuullista odottaa irtoavan kahdensadan ihmisen pitäjästä. Velkua oli reilu neljännesvuosisata sitten maan pienin suomenkielinen kunta.   Kirkkokäsikirjakaan ei tehnyt tepposia: jollakin aikaisemmalla käyn