Siirry pääsisältöön


KUN JOULU PUNAA


”Joulunodotuksen deadline on jouluaatossa. Joulun deadline on paljon kauempana. Jos sitä edes on.”

”Jos haluaa saada kirjansa joskus valmiiksi, kannattaa laatia aikataulu ja pitää kiinni siitä. Ilman deadlinea on harvoin saatu mitään aikaan.” Näin sanoo kirjailija Tapani Bagge teoksessaan Se murhaa joka osaa. Dekkarin tekemisen taito (Docendo 2016). Näin on ja näin elämä opettaa. Jonkun on se sanottava ja ripustettava näkösälle.






 Olen kirjoittanut tätä blogia kohta kolme vuotta. Nämäkin ovat vaatineet deadlinensa  -   olen itse määritellyt tahdiksi kaksi tekstiä kalenterikuukaudessa. Ilman tämän päättämistä kirjoittaminen olisi luultavasti jäänyt satunnaiseksi, jos siksikään. Tarvitaan painetta, jotta kattilassa kypsyy jotakin. Tämä koskee myös siivoamista ja leipomista. Moni tuntuu juuri nyt taakoittuvan joulun deadlinen kanssa. Moni asia on vasta tekeillä ja arkikin pitää pyörittää. Yksi ja toinen huokaa joulumielen olevan vielä hakusessa.

Pirkkkalan pappi ja syvällinen ajattelija Arto Köykkä kirjoittaa Facebook-päivityksessään 17.12, että ” jos et ole vielä joulutunnelmissa, olet täysin aikataulussa. Ei pidä hermostua siitä, että kauppojen ja monien ihmistenkin allakka on melkoisesti etuajassa.”  Arjen evankeliumia. Jonkun on se sanottava ja ripustettava näkyville.


 



Joulunodotuksen deadline on jouluaatossa. Joulun deadline on paljon kauempana. Jos sitä edes on.

”Siksi toivon, että jokaisella toista kaipaavalla voisi tänä jouluna olla joku. Ihminen, jossa joulun lapsi ottaa hahmonsa.”

Tämän tekstin otsikko syntyi, kun muistelin muinaisia Koululainen-lehtiä ja niissä esiintynyttä hahmoa Rulla. Tyttö oli tietysti unohtanut nimikirjoituksestaan sekä iin pisteet että teen viivat. Osaa meistä joulu piinaa, ei sille mitään voi. Joulu on vuotuisjuhlista ladatuin. Jos olet yksin, olet yksin. Jos suret, suret Pohjanmaan kautta.  Siksi toivon, että jokaisella toista kaipaavalla voisi tänä jouluna olla joku. Ihminen, jossa joulun lapsi ottaa hahmonsa.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SAIRAALAPASTORI PALAA PAIKALLE ”Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen.”   Heinäkuu, parikymmentä astetta mittarissa. Pouta, puolipilvistä ja leppoisaa. Kahvihuoneessa joku puhuu lomalle jäämisestä, suurin osa omasta aamuväestäni on jo laitumilla. Minä tulin viime viikolla takaisin. Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen. Samalla alkoi syksy, auton tuulilasissa on aamuisin kosteutta. Paluu No ei sentään: kesä on hyvänlaisesti kesken, ja vapaaviikot vain pieni osa valoisaa vuodenaikaa. Heinäkuussa sairaala vaikuttaa äkkiä katsottuna rauhoittuvan lomakauteen ja tietynlaiseen hiljaiskäyntiin, mutta kuitenkaan ei. Minulta kysytään usein loppuvuoden satunnaiskeskusteluissa, onko minulla jouluaikana kovasti kiireitä. Tapaan vastata, että sairaalapapin työssä joulu ei ole kummempi sesonki, sillä ihmisten sairaudet eivät juurikaan tutki almanakkaa ilmaantuessaan. Tosiasiassa ajat, jolloin voi laulaa Sylvian joululaulun tai Suvivirren sitä t
Lähetä kommentti
Lue lisää
  VIIMEISELLÄ MATKALLA ”Tulen kotiin. Jätämme berliininmunkit sunnuntain päiväkahville. Popedakin kai lopettelee jossain vaiheessa Tampereella.” ”Kirjoita siitä sellainen liuskan juttu, kun nehän ovat vähän niin kuin sun alaasi, viimeiset matkat.” Tapaamme kirjailija Timo Malmin kanssa syyskuun toisena 2023 Työväenkirjallisuuden päivässä Tampereen Werstaassa. Kerron tulleeni iltapäiväjunalla Vilppulasta ja palaavani sinne klo 19 lähtevällä bussivuorolla, joka on lajinsa viimeinen: yhteys lopetetaan tämän viikon jälkeen ja jatkossa linjaa ajetaan vain tiistaisin. On edessä siis viimeinen matka. Ja kun Pirkkalaiskirjailijoiden kunniajäsen kehottaa, saman yhdistyksen hännänhuippuihin kuuluva kirjallinen puuhastelija tekee ehdotuksen mukaan. Viimeiselle matkalle Valun ennen iltaseitsemää Tamperen linja-autoasemalle. Mäntästä puoli kuuden pintaan lähtenyt pikkubussi kurvaa hyvissä ajoin aseman kulmille. Kuulun vähemmistöön: suurin osa nurkilla vellovasta ihmismassasta on menossa Ratin
Lähetä kommentti
Lue lisää
  AAMU LAKEUDELLA ”Runoilija on jättänyt rakennuksen.”     Sen jälkeen, kun säkillinen kiviä oli päätynyt konkelolle jääneeseen kuuseen ja kaatopaikkakuormaan nostamamme pesukoneen painon selittänyt   sinne pari vuotta aikaisemmin unohtunut lakanapyykki, oli paikallaan esittää kysymys miksi meidän hommat menevät aina tällaisiksi   istua hopeapajun alle katetulle päiväkahville, jättää vastaus myöhäiskesän auringon ja meitä tervehtimässä käyvän vireen kerrottavaksi. Antaa olla tasan.   Kirjoitin blogissani 4.10.2020: ” Isäni täyttää elämän tiedossa olevien piirteiden, kuten sen rajallisuuden niin salliessa 85 vuotta maaliskuussa 2021. Voisi kai kirjamiehen päivää juhlistaa kirjalla. ” Ajattelen edelleen juhlistavani ajankohtaa kirjalla, mutta isäni ei ole enää täyttämässä vuosiaan. Jouni Ilmari Paarlahden (s. 1936) elämä tuli valmiiksi perjantaina 30.10.2020 klo 15. Runoilija on jättänyt rakennuksen.   ”Isätön en ole, mutta isäni on kuollut.” Isä
Lähetä kommentti
Lue lisää