Siirry pääsisältöön


KUN JOULU PUNAA


”Joulunodotuksen deadline on jouluaatossa. Joulun deadline on paljon kauempana. Jos sitä edes on.”

”Jos haluaa saada kirjansa joskus valmiiksi, kannattaa laatia aikataulu ja pitää kiinni siitä. Ilman deadlinea on harvoin saatu mitään aikaan.” Näin sanoo kirjailija Tapani Bagge teoksessaan Se murhaa joka osaa. Dekkarin tekemisen taito (Docendo 2016). Näin on ja näin elämä opettaa. Jonkun on se sanottava ja ripustettava näkösälle.






 Olen kirjoittanut tätä blogia kohta kolme vuotta. Nämäkin ovat vaatineet deadlinensa  -   olen itse määritellyt tahdiksi kaksi tekstiä kalenterikuukaudessa. Ilman tämän päättämistä kirjoittaminen olisi luultavasti jäänyt satunnaiseksi, jos siksikään. Tarvitaan painetta, jotta kattilassa kypsyy jotakin. Tämä koskee myös siivoamista ja leipomista. Moni tuntuu juuri nyt taakoittuvan joulun deadlinen kanssa. Moni asia on vasta tekeillä ja arkikin pitää pyörittää. Yksi ja toinen huokaa joulumielen olevan vielä hakusessa.

Pirkkkalan pappi ja syvällinen ajattelija Arto Köykkä kirjoittaa Facebook-päivityksessään 17.12, että ” jos et ole vielä joulutunnelmissa, olet täysin aikataulussa. Ei pidä hermostua siitä, että kauppojen ja monien ihmistenkin allakka on melkoisesti etuajassa.”  Arjen evankeliumia. Jonkun on se sanottava ja ripustettava näkyville.


 



Joulunodotuksen deadline on jouluaatossa. Joulun deadline on paljon kauempana. Jos sitä edes on.

”Siksi toivon, että jokaisella toista kaipaavalla voisi tänä jouluna olla joku. Ihminen, jossa joulun lapsi ottaa hahmonsa.”

Tämän tekstin otsikko syntyi, kun muistelin muinaisia Koululainen-lehtiä ja niissä esiintynyttä hahmoa Rulla. Tyttö oli tietysti unohtanut nimikirjoituksestaan sekä iin pisteet että teen viivat. Osaa meistä joulu piinaa, ei sille mitään voi. Joulu on vuotuisjuhlista ladatuin. Jos olet yksin, olet yksin. Jos suret, suret Pohjanmaan kautta.  Siksi toivon, että jokaisella toista kaipaavalla voisi tänä jouluna olla joku. Ihminen, jossa joulun lapsi ottaa hahmonsa.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
Lähetä kommentti
Lue lisää
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp
Lähetä kommentti
Lue lisää