Siirry pääsisältöön


KUN JOULU PUNAA


”Joulunodotuksen deadline on jouluaatossa. Joulun deadline on paljon kauempana. Jos sitä edes on.”

”Jos haluaa saada kirjansa joskus valmiiksi, kannattaa laatia aikataulu ja pitää kiinni siitä. Ilman deadlinea on harvoin saatu mitään aikaan.” Näin sanoo kirjailija Tapani Bagge teoksessaan Se murhaa joka osaa. Dekkarin tekemisen taito (Docendo 2016). Näin on ja näin elämä opettaa. Jonkun on se sanottava ja ripustettava näkösälle.






 Olen kirjoittanut tätä blogia kohta kolme vuotta. Nämäkin ovat vaatineet deadlinensa  -   olen itse määritellyt tahdiksi kaksi tekstiä kalenterikuukaudessa. Ilman tämän päättämistä kirjoittaminen olisi luultavasti jäänyt satunnaiseksi, jos siksikään. Tarvitaan painetta, jotta kattilassa kypsyy jotakin. Tämä koskee myös siivoamista ja leipomista. Moni tuntuu juuri nyt taakoittuvan joulun deadlinen kanssa. Moni asia on vasta tekeillä ja arkikin pitää pyörittää. Yksi ja toinen huokaa joulumielen olevan vielä hakusessa.

Pirkkkalan pappi ja syvällinen ajattelija Arto Köykkä kirjoittaa Facebook-päivityksessään 17.12, että ” jos et ole vielä joulutunnelmissa, olet täysin aikataulussa. Ei pidä hermostua siitä, että kauppojen ja monien ihmistenkin allakka on melkoisesti etuajassa.”  Arjen evankeliumia. Jonkun on se sanottava ja ripustettava näkyville.


 



Joulunodotuksen deadline on jouluaatossa. Joulun deadline on paljon kauempana. Jos sitä edes on.

”Siksi toivon, että jokaisella toista kaipaavalla voisi tänä jouluna olla joku. Ihminen, jossa joulun lapsi ottaa hahmonsa.”

Tämän tekstin otsikko syntyi, kun muistelin muinaisia Koululainen-lehtiä ja niissä esiintynyttä hahmoa Rulla. Tyttö oli tietysti unohtanut nimikirjoituksestaan sekä iin pisteet että teen viivat. Osaa meistä joulu piinaa, ei sille mitään voi. Joulu on vuotuisjuhlista ladatuin. Jos olet yksin, olet yksin. Jos suret, suret Pohjanmaan kautta.  Siksi toivon, että jokaisella toista kaipaavalla voisi tänä jouluna olla joku. Ihminen, jossa joulun lapsi ottaa hahmonsa.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se ...
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
Lähetä kommentti
Lue lisää
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää