Paarlahden leveydeltä

SUVUN KANSSA KOILLISESSA AVARUUDESSA ” Ehkä tässä on se juttu, joka sysää minut liikkeelle seuraavallakin kerralla kutsun juhliin käydessä.” Mitä yhteistä on sukutapaamisella ja jääkiekko-ottelulla? Sivistyneet arvaukset voisivat tietysti koskea vaikka käsirysyä, mutta omalla kohdallani kyse on tässä kohdin muusta. Molempien kohdalla näyttää nimittäin aika ajoin olevan etukäteen, että ei oikein huvittaisi lähteä. Ja sitten, kun reissu on tehty, on tyytyväinen, että tuli mentyä. Elin tätä todeksi, kun hilasin nyt heinäkuussa ruhoni Kuusamoon tapaamaan puolta sataa sukulaistani.      Koillinen avaruus Oli mukavaa. Näin lyhyesti sen voisi sanoa. Jatkan kuitenkin jokusella virkkeellä, joskaan en niinkään itse tapaamista kuvaillen. Sehän oli meidän suvun juhla eikä mikään julkinen festivaali. Vaikka yllättävästi tällainen privaattitapaaminen säteilee ympäristöönsä: pelkästään Hotelli Kuusamo hyötyi tapaamisestamme kuuden huoneen varauksilla kahdeks

”JOULULEHTIKÖ VANHENTUNUT MUOTO?”   ”Joululehtiin on tallentunut paljon paikallista historiaa ja ne ovat olleet monelle harrastajakirjoittajalle hyvä alusta saada tekstiään julki.” Aloitin viimeisen työpäiväni ennen kesävapaita tehokkaasti. Heti aamutuimaan sovin, että tulen työpaikkani yhteydessä toimivan lääkäriaseman henkilökunnan joulutilaisuuteen. Minun ja lääkäriaseman osastonhoitajan keskustelua sairaalan aulakahvion vaiheilla sattumoisin kuunnellut ihminen ilmaisi huvittuneisuutensa: nythän on heinäkuu! Totesin hänelle, että niin toki on.   Mutta television joulukonsertitkin nauhoitetaan ihan muulloin kuin kaaamosaikana ja moni joululauluista on kirjoitettu korkeimman suven aikaan. Joululehtiäkään ei tehdä jouluna. Siellä, missä niitä vielä tehdään. Otsikon kysymys on lainattu Mäntän Joulusta vuodelta 1997. Se on peräisin julkaisun päätoimittajana tuolloin toimineen Pekka Sairasen kynästä, tai oikeastaan päästä. Joskus vähän aiemmin oli virinnyt ajatus e