”JOULULEHTIKÖ VANHENTUNUT MUOTO?”

 

”Joululehtiin on tallentunut paljon paikallista historiaa ja ne ovat olleet monelle harrastajakirjoittajalle hyvä alusta saada tekstiään julki.”

Aloitin viimeisen työpäiväni ennen kesävapaita tehokkaasti. Heti aamutuimaan sovin, että tulen työpaikkani yhteydessä toimivan lääkäriaseman henkilökunnan joulutilaisuuteen. Minun ja lääkäriaseman osastonhoitajan keskustelua sairaalan aulakahvion vaiheilla sattumoisin kuunnellut ihminen ilmaisi huvittuneisuutensa: nythän on heinäkuu! Totesin hänelle, että niin toki on.  Mutta television joulukonsertitkin nauhoitetaan ihan muulloin kuin kaaamosaikana ja moni joululauluista on kirjoitettu korkeimman suven aikaan.

Joululehtiäkään ei tehdä jouluna. Siellä, missä niitä vielä tehdään.

Otsikon kysymys on lainattu Mäntän Joulusta vuodelta 1997. Se on peräisin julkaisun päätoimittajana tuolloin toimineen Pekka Sairasen kynästä, tai oikeastaan päästä. Joskus vähän aiemmin oli virinnyt ajatus elvyttää joitakin vuosia levossa ollut Mäntän Joulu. Epäilijöitä ilmeni – olisiko tällaiselle julkaisulle enää tilausta? Epäilyistä huolimatta hanke toteutettiin. Kustantajana toimi Lions Club Mänttä. Sairanen oli siis päätoimittajana ja hänen lisäkseen toimituskuntaan kuuluimme  Viljo Hokkanen, Tapio Leppämäki ja minä.  Lehden kuvituksesta vastasi pitkälle Tomi Aho, joka oli tuolloin vielä töissä T-marketissa, mutta kouluttautui sittemmin ammattikuvaajaksi ja on suuntautunut viime aikoina edelleen vahvasti kirjalliseen ilmaisuun.

”Joululehdet ovat olleet tärkeää yhteistä tekemistä paikkakunnalla.”

Mäntän Joulu puksutteli lopulta vuoteen 2005, jossain kohdin kustantajaksi vaihtui naisten leijonaklubi Esterit. Toimin itse julkaisun päätoimittajana vuosina 1998-1999 ja 2001. Ne olivat työläitä, mutta monella tavalla hienoja vuosia.  Toimituskunnassa olin mukana lehden uuteen lopahtamiseen asti.

Henkiin herätetty Mäntän Joulu ehti koota sivuillensa monenlaisia kirjoittajia.  Totta kai he olivat suurimmaksi osaksi paikallista väkeä, mutta näin äkkiä mieleen tulevat heidän lisäkseen mm. kirjailija ja runoilija Risto Kormilainen, mänttäläislähtöinen biologi ja tietokirjailija Matti Leinonen, inkeriläispappi Arvo Survo, tietokirjailija ja professori Joel Kuortti ja yhtenä erikoisuutena rikoskirjailija, yksityisetsivä Jussi Vareksen luoja Reijo Mäki, jonka erääseen lehden juttuun liittyvä kiitoskirje julkaistiin hänen luvallaan myös lehdessä. Alkuperäinen tarina oli muuten Eero Pirttijärven pikkupala, jossa esiintyi Jussi Mäki…Itse julkaisin lehdessä kohtalaisen määrän runoja, proosaa ja asiatekstejä.

Mäntän Joulun lisäksi olen kirjoittanut vuosien mittaan myös Vilppulan ja Ruoveden Jouluihin ja satunnaisemmin joihinkin muihin joulujulkaisuihin. 

Joululehti ei ollut vuonna 1997 vanhentunut muoto, eikä se ole sitä vieläkään. Joululehtiin on tallentunut paljon paikallista historiaa ja ne ovat olleet monelle harrastajakirjoittajalle hyvä alusta saada tekstiään julki. Totta kai nykyaika netteineen tarjoaa tässä suhteessa enemmän kuin takavuodet. Moni juttu olisi kuitenkin minultakin jäänyt tekemättä, jos ei olisi ollut joululehteä deadlineineen. Joululehtien tuotolla on myös tehty paljon ja oikeaa hyvää. Ainakin Mäntän Joulun painatuskulut saatiin vuosittain katettua paikallisten yrittäjien ostamilla mainoksilla. Joululehdet ovat olleet tärkeää yhteistä tekemistä paikkakunnalla.

” Elämä on onneksi opettanut, että asiat valmistuvat tekemällä. Niin valmistuu nyt työn alla oleva jouluehtijuttukin.”

Ihan kaikkea joululehtiin liittyvää en muistele kaihoten. Kun asettaa tekstejään julkisesti tarkasteltavaksi, altistuu aina kaikenlaiselle. Muutaman kerran olen saanut palautetta, jota en ole katsonut ansainneeni. Muutaman kerran on sattunut kohtalaisen pahasti. Mutta sen puolen tonkiminen jääköön.

On heinäkuu.  Jouluun ja sen tunnelmaan on vielä viitisen kuukautta. Mutta olen luvannut tehdä jutun tämän vuotiseen Ruoveden Jouluun ja sen pitää olla valmiina paljon aikaisemmin. Lupaukset täytyy pitää, vaikka kesällä kirjoittaminen on aina ollut minulle hitusen tahmeaa. Tekstiä on tällä hetkellä valmiina reilut 2500 merkkiä. Elämä on onneksi opettanut, että asiat valmistuvat tekemällä. Niin valmistuu nyt työn alla oleva jouluehtijuttukin. Joku sen sitten aikanaan toivottavasti lukee tai edes silmäilee.