Paarlahden leveydeltä

VILKAISEN SALAA ITSEÄNI PEILIIN ”Olen monta kertaa miettinyt, mitä tämä lause tarkoittaa.” Tiistaiaamu. Istun aamukahvilla Tamnpereen Näsilinnankadun Café Linkosuolla. Opiskelen lukulaitteelta Jo Nesbøn Punarintaa.   Kahvilan radiossa soi Dingo. Havahdun ja jätän Harry Holen tauolle. Tämä on taas se kappale. Levoton tuhkimo. Yhtyeen iso hitti runsaan 30 vuoden takaa. En ole koskaan ollut erityisen kiintynyt Dingoon tai Levottomaan tuhkimoon. Nuoruudessani sellainen musiikki oli minulle liian nössöä ja muovista. Mutta tässä kappaleessa on yksi lause, johon ajatukseni usein tarttuvat ja niin nytkin. ”Salaa vilkaiset itseäsi peiliin”. ” Mihin katson, kun katson itseäni peiliin?”   Olen monta kertaa miettinyt, mitä tämä lause tarkoittaa. Mihin katson, kun katson itseäni peiliin?   Luonnollinen selitys on, että sanoittaja on kirjoittanut vähän sinne päin ja tarkoittanut, että Tuhkimo katsoo peiliin ja näkee siinä oman kuvansa. Vilkaisee salaa itseään peilistä

SYKSYN ENSIMMÄINEN PÄIVÄ     ”Muistan ensimmäisestä koulupäivästäni sen, että ruokana oli kaalikeittoa. En tiedä, millä psykologisella silmällä ruokalistaa oli katseltu. Kyseessä taisi olla maineikas blind eye.”     ” Hyvää kesän viimeistä päivää .” Näin aloitti toimittaja Jari Niemelä Ylen Ykkösaamun lähetyksen menneen elokuun viimeisenä. Ihan noin yksinkertaisesti vuodenaikojen taite ei sentään mene - Tampereella oli tuona päivänä aamulla lämmintä 5 ja seuraavana - loogisesti siis syksyn ensimmäisenä päivänä - 15 astetta.   1.9.2016 tuli kuluneeksi 46 vuotta siitä, kun minä aloitin koulun. Tämä tapahtui Tampereen Irjalassa, väliaikaiseksi tarkoitetussa parakissa, joka palveli sittemmin aika pitkään ollakseen väliaikainen. Takahuhdin koulu keitti noihin aikoihin yli, koska lapsia oli alueella niin paljon. Kävimme siellä kyllä hammaslääkärissä.   Muistan ensimmäisestä koulupäivästäni sen, että ruokana oli kaalikeittoa. En tiedä, m