Siirry pääsisältöön



VILKAISEN SALAA ITSEÄNI PEILIIN


”Olen monta kertaa miettinyt, mitä tämä lause tarkoittaa.”


Tiistaiaamu. Istun aamukahvilla Tamnpereen Näsilinnankadun Café Linkosuolla. Opiskelen lukulaitteelta Jo Nesbøn Punarintaa.

 Kahvilan radiossa soi Dingo. Havahdun ja jätän Harry Holen tauolle. Tämä on taas se kappale. Levoton tuhkimo. Yhtyeen iso hitti runsaan 30 vuoden takaa. En ole koskaan ollut erityisen kiintynyt Dingoon tai Levottomaan tuhkimoon. Nuoruudessani sellainen musiikki oli minulle liian nössöä ja muovista. Mutta tässä kappaleessa on yksi lause, johon ajatukseni usein tarttuvat ja niin nytkin. ”Salaa vilkaiset itseäsi peiliin”.



”Mihin katson, kun katson itseäni peiliin?”

 

Olen monta kertaa miettinyt, mitä tämä lause tarkoittaa. Mihin katson, kun katson itseäni peiliin?  Luonnollinen selitys on, että sanoittaja on kirjoittanut vähän sinne päin ja tarkoittanut, että Tuhkimo katsoo peiliin ja näkee siinä oman kuvansa. Vilkaisee salaa itseään peilistä? 

Tiedän olevani välillä ikävä kielestä niuhottaja. Mutta en voi mitään sille, että kun Haloo Helsinki! -yhtyeen kappaleessa Kuussa tuulee lauletaan, että ”tartu kädestä käteen”, mieleeni tulevat sairaalan käytävillä olevat käsidesipullot. Huomasin joskus nuorena, että sanat olivat enemmän minun juttuni kuin numerot. Tästä havainnosta on sittemmin virinnyt intohimoinen ja välillä mustasukkainen suhde minun ja oman kieleni välille. Tulen ottaneeksi sanat vakavasti. Eli jos haluaa sanoa jotakin, minusta pitää ilmaista itsensä niin, että sanoo mitä tarkoittaa. Ei sanoa jotakin muuta tai jotakin sinne päin. Suomen kieli on kyllä rakastajatar, joka pitää nöyränä - en ole koskaan oikein ymmärtänyt sitäkään, kun sanotaan, että joku hallitsee jonkin kielen ”täydellisesti”.  Virheitä jää aina. Tähänkin kirjoitukseen. 


”Toiset ihmiset ovat minulle peilejä. Lajitovereita, lähimmäisiä, monessa kaltaisiani ja samalla erilaisia.”


Mutta takaisin Tuhkimoon ja tiistaiaamuun. Neumann ei ole perinteisessä mielessä hyvä laulaja, mutta jotakin vangitsevaa hänen äänessään on.  Niin tänäkin aamuna.

Salaa vilkaiset itseäsi peiliin…Sairaalapapin työssäni määritän usein tehtäväkseni olla toiselle ihmiselle peilinä. Jotta hän voisi selkiyttää omia ajatuksiaan, jopa omaa uskoaan (uh!). Vaikka salaa vilkaisemalla. Enkä kai itse ole tässä mitenkään muuta maata. Toiset ihmiset ovat minulle peilejä. Lajitovereita, lähimmäisiä, monessa kaltaisiani ja samalla erilaisia. Monta kertaa  eri värisiä. Kuitenkin peilejä.


”Mitä minussa syntyy, kun esimerkiksi kuuntelen toista ymmärtääkseni – en vastatakseni.”


Luultavasti Neumann on vain kirjoittanut huolimatonta kieltä. Mutta mitä sen on väliä. Oleellista on, mihin oma ajatukseni minua nyt kuljettaa. Mitä minussa syntyy, kun esimerkiksi kuuntelen toista ymmärtääkseni – en vastatakseni. Ja vilkaisen samalla salaa itseäni peiliin.

”Katso ihmistä.” (Jeesus)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
Lähetä kommentti
Lue lisää
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...
Lähetä kommentti
Lue lisää