Paarlahden leveydeltä

VILPPULA, ENTISENI     ”Vilppulan asemalla oltiin aamulla.” -Anneli Kanto: Lahtarit (Gummerus 2017) Muutama aamu takaperin heräsin merkilliseen olotilaan. Mikään kirjoittamisprojekti ei ollut kesken, mikään keskeneräinen ei huutanut istumaan työpöydän ääreen. Alkuvuodesta olen viimeistellyt oman kirjan, naputellut minulta tilatun Luther-draaman käsikirjoituksen viimeiselle pisteelleen ja väsännyt tekstiä vielä yhteen projektiin, johon olen luvannut osallistua. Nyt päätin olla kirjoittamatta vähään aikaan mitään. Pari päivää pystyin olemaan. Sitten lähdin aamukävelylle Vilppulaan. Kynäilyksi se meni. ”Ei siis ihme, että mieleni rupesi poimimaan maisemasta kaikenlaista entistä.” Vilppula on entinen kotikuntani, nykyisen asuinkaupunkini osa. Aamukävelyni syy oli se, että autooni vaihdettiin kesärenkaat Vilppulan entisellä Essolla. Siinä olen tottunut käymään. Ensimmäisen kerran asioin huoltoasemalla syyskuussa 1991. Satoi kaatamalla ja piti ostaa escort

VAALEANPUNAISTA PÄÄSIÄISTÄ!   ” Kobra tiesi, mitä todellinen salassapito oli: kolme miestä    pystyy pitämään asian kuin asian salassa,    kunhan kaksi heistä on mullan alla.”   -Frederick Forsyth: Kobra (Otava 2010, suom. Ilkka Rekiaro) Erityisesti ortodoksisessa maailmassa on kerrottu legendaa Jeesuksen lähipiiriin kuuluneen Magdalan Marian ja Rooman keisari Tiberiuksen kohtaamisesta. Maria julisti keisarille Kristuksen ylösnousemusta ja valtionpäämies totesi tähän korskeasti, että se on yhtä mahdollinen kuin pöydällä olleen kananmunan muuttuminen punaiseksi. Legendan mukaan muna tietysti siinä samassa muuttuikin punaiseksi. Minulla oli hiljaisella viikolla puhetta tästä kertomuksesta Balkanilta kotoisin olevan tuttavani kanssa ja jotenkin sen innoittamana lähdin kiirastorstaina punaisen munan jahtiin läöhikulmilla olevaan Prismaan. Löysinkin sieltä hyllyn, joka notkui erilaisia munia. Monen värisiä. Oli sinisiä, vihreitä, keltaisia ja riemu