Siirry pääsisältöön

VAALEANPUNAISTA PÄÄSIÄISTÄ!

 


Kobra tiesi, mitä todellinen salassapito oli: kolme miestä 

 

pystyy pitämään asian kuin asian salassa, 

 

kunhan kaksi heistä on mullan alla.”

 

-Frederick Forsyth: Kobra (Otava 2010, suom. Ilkka Rekiaro)




Erityisesti ortodoksisessa maailmassa on kerrottu legendaa Jeesuksen lähipiiriin kuuluneen Magdalan Marian ja Rooman keisari Tiberiuksen kohtaamisesta. Maria julisti keisarille Kristuksen ylösnousemusta ja valtionpäämies totesi tähän korskeasti, että se on yhtä mahdollinen kuin pöydällä olleen kananmunan muuttuminen punaiseksi. Legendan mukaan muna tietysti siinä samassa muuttuikin punaiseksi.

Minulla oli hiljaisella viikolla puhetta tästä kertomuksesta Balkanilta kotoisin olevan tuttavani kanssa ja jotenkin sen innoittamana lähdin kiirastorstaina punaisen munan jahtiin läöhikulmilla olevaan Prismaan. Löysinkin sieltä hyllyn, joka notkui erilaisia munia. Monen värisiä. Oli sinisiä, vihreitä, keltaisia ja riemunkirjavia. Kunnolla punaista en löytänyt. Lähimmäksi pääsi vaaleanpunainen Hello Kitty -viritelmä.





Legendat ovat legendoja. Kristinuskon ajatukset ylösnousemuksesta ja pääsiäisestä eivät perustu niihin, vaan Raamatun kirjoituksiin ja niissä kuvattuihin tapahtumiin.  Pääsiäinen ei  löydy marketista, vaikka sitä pidettäisiin auki kaikki pyhät aamusta iltaan. Täytyy asettua evankeliumin äärelle. Sen, jonka on kuullut niin monta kertaa. Sen, joka on joka vuosi pohjimmiltaan sama. 
 

Pääsiäisyö on ollut The Rolling Stones.”




Lähden pääsiäisaamuna niin ikään Magdalan Marian matkaan. Kohta haudalla on pari muutakin Jeesuksen ystävää. Jeesus loistaa poissaolollaan. Pääsiäisyö on ollut The Rolling Stones. Löydän henkisen kotini opetuslapsijoukosta, josta evankelista Johannes kirjoittaa: ”Vielä he eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.” (Joh 20: 10)

En tavoita Magdalan Marian legendan ihmettä. Pääsiäiseni jää vaaleanpunaiseksi. Joudun tietämisen sijasta tyytymään kiikkumiseen uskon varassa – osallisena siitä, mitä kristikunnassa on uskottu kaksi tuhatta vuiotta ja johon minut kastettuna kirkon jäsenenä on liitetty. Se on minun uskoni ja minun perinteeni. Minun kotini.


Pääsiäisevankeliumissa kukaan ei jää mullan alle. 

 

Siksi ylösnousemuksen asia ei myöskään ole pysynyt salassa. ”

 



Kirjailija Frederick Forsyth kirjottaa romaaninsa Kobra (Otava 2010, suom. Ilkka Rekiaro) päähenkilöstä Paul Devereauxista: ”Kobra tiesi, mitä todellinen salassapito oli: kolme miestä pystyy pitämään asian kuin asian salassa, kunhan kaksi heistä on mullan alla.” Pääsiäisevankeliumissa kukaan ei jää mullan alle. Siksi ylösnousemuksen asia ei myöskään ole pysynyt salassa.

Olkoon pääsiäinen vaaleanpunainen. Olkoon sen ilossa koko värien kirjo.



Kristus nousi kuolleista! - Totisesti nousi!

Христос Воскрес! Воистину Воскресе!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SAIRAALAPASTORI PALAA PAIKALLE ”Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen.”   Heinäkuu, parikymmentä astetta mittarissa. Pouta, puolipilvistä ja leppoisaa. Kahvihuoneessa joku puhuu lomalle jäämisestä, suurin osa omasta aamuväestäni on jo laitumilla. Minä tulin viime viikolla takaisin. Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen. Samalla alkoi syksy, auton tuulilasissa on aamuisin kosteutta. Paluu No ei sentään: kesä on hyvänlaisesti kesken, ja vapaaviikot vain pieni osa valoisaa vuodenaikaa. Heinäkuussa sairaala vaikuttaa äkkiä katsottuna rauhoittuvan lomakauteen ja tietynlaiseen hiljaiskäyntiin, mutta kuitenkaan ei. Minulta kysytään usein loppuvuoden satunnaiskeskusteluissa, onko minulla jouluaikana kovasti kiireitä. Tapaan vastata, että sairaalapapin työssä joulu ei ole kummempi sesonki, sillä ihmisten sairaudet eivät juurikaan tutki almanakkaa ilmaantuessaan. Tosiasiassa ajat, jolloin voi laulaa Sylvian joululaulun tai Suvivirren sitä t
  AAMU LAKEUDELLA ”Runoilija on jättänyt rakennuksen.”     Sen jälkeen, kun säkillinen kiviä oli päätynyt konkelolle jääneeseen kuuseen ja kaatopaikkakuormaan nostamamme pesukoneen painon selittänyt   sinne pari vuotta aikaisemmin unohtunut lakanapyykki, oli paikallaan esittää kysymys miksi meidän hommat menevät aina tällaisiksi   istua hopeapajun alle katetulle päiväkahville, jättää vastaus myöhäiskesän auringon ja meitä tervehtimässä käyvän vireen kerrottavaksi. Antaa olla tasan.   Kirjoitin blogissani 4.10.2020: ” Isäni täyttää elämän tiedossa olevien piirteiden, kuten sen rajallisuuden niin salliessa 85 vuotta maaliskuussa 2021. Voisi kai kirjamiehen päivää juhlistaa kirjalla. ” Ajattelen edelleen juhlistavani ajankohtaa kirjalla, mutta isäni ei ole enää täyttämässä vuosiaan. Jouni Ilmari Paarlahden (s. 1936) elämä tuli valmiiksi perjantaina 30.10.2020 klo 15. Runoilija on jättänyt rakennuksen.   ”Isätön en ole, mutta isäni on kuollut.” Isä
  VIIMEISELLÄ MATKALLA ”Tulen kotiin. Jätämme berliininmunkit sunnuntain päiväkahville. Popedakin kai lopettelee jossain vaiheessa Tampereella.” ”Kirjoita siitä sellainen liuskan juttu, kun nehän ovat vähän niin kuin sun alaasi, viimeiset matkat.” Tapaamme kirjailija Timo Malmin kanssa syyskuun toisena 2023 Työväenkirjallisuuden päivässä Tampereen Werstaassa. Kerron tulleeni iltapäiväjunalla Vilppulasta ja palaavani sinne klo 19 lähtevällä bussivuorolla, joka on lajinsa viimeinen: yhteys lopetetaan tämän viikon jälkeen ja jatkossa linjaa ajetaan vain tiistaisin. On edessä siis viimeinen matka. Ja kun Pirkkalaiskirjailijoiden kunniajäsen kehottaa, saman yhdistyksen hännänhuippuihin kuuluva kirjallinen puuhastelija tekee ehdotuksen mukaan. Viimeiselle matkalle Valun ennen iltaseitsemää Tamperen linja-autoasemalle. Mäntästä puoli kuuden pintaan lähtenyt pikkubussi kurvaa hyvissä ajoin aseman kulmille. Kuulun vähemmistöön: suurin osa nurkilla vellovasta ihmismassasta on menossa Ratin