Siirry pääsisältöön

VAALEANPUNAISTA PÄÄSIÄISTÄ!

 


Kobra tiesi, mitä todellinen salassapito oli: kolme miestä 

 

pystyy pitämään asian kuin asian salassa, 

 

kunhan kaksi heistä on mullan alla.”

 

-Frederick Forsyth: Kobra (Otava 2010, suom. Ilkka Rekiaro)




Erityisesti ortodoksisessa maailmassa on kerrottu legendaa Jeesuksen lähipiiriin kuuluneen Magdalan Marian ja Rooman keisari Tiberiuksen kohtaamisesta. Maria julisti keisarille Kristuksen ylösnousemusta ja valtionpäämies totesi tähän korskeasti, että se on yhtä mahdollinen kuin pöydällä olleen kananmunan muuttuminen punaiseksi. Legendan mukaan muna tietysti siinä samassa muuttuikin punaiseksi.

Minulla oli hiljaisella viikolla puhetta tästä kertomuksesta Balkanilta kotoisin olevan tuttavani kanssa ja jotenkin sen innoittamana lähdin kiirastorstaina punaisen munan jahtiin läöhikulmilla olevaan Prismaan. Löysinkin sieltä hyllyn, joka notkui erilaisia munia. Monen värisiä. Oli sinisiä, vihreitä, keltaisia ja riemunkirjavia. Kunnolla punaista en löytänyt. Lähimmäksi pääsi vaaleanpunainen Hello Kitty -viritelmä.





Legendat ovat legendoja. Kristinuskon ajatukset ylösnousemuksesta ja pääsiäisestä eivät perustu niihin, vaan Raamatun kirjoituksiin ja niissä kuvattuihin tapahtumiin.  Pääsiäinen ei  löydy marketista, vaikka sitä pidettäisiin auki kaikki pyhät aamusta iltaan. Täytyy asettua evankeliumin äärelle. Sen, jonka on kuullut niin monta kertaa. Sen, joka on joka vuosi pohjimmiltaan sama. 
 

Pääsiäisyö on ollut The Rolling Stones.”




Lähden pääsiäisaamuna niin ikään Magdalan Marian matkaan. Kohta haudalla on pari muutakin Jeesuksen ystävää. Jeesus loistaa poissaolollaan. Pääsiäisyö on ollut The Rolling Stones. Löydän henkisen kotini opetuslapsijoukosta, josta evankelista Johannes kirjoittaa: ”Vielä he eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.” (Joh 20: 10)

En tavoita Magdalan Marian legendan ihmettä. Pääsiäiseni jää vaaleanpunaiseksi. Joudun tietämisen sijasta tyytymään kiikkumiseen uskon varassa – osallisena siitä, mitä kristikunnassa on uskottu kaksi tuhatta vuiotta ja johon minut kastettuna kirkon jäsenenä on liitetty. Se on minun uskoni ja minun perinteeni. Minun kotini.


Pääsiäisevankeliumissa kukaan ei jää mullan alle. 

 

Siksi ylösnousemuksen asia ei myöskään ole pysynyt salassa. ”

 



Kirjailija Frederick Forsyth kirjottaa romaaninsa Kobra (Otava 2010, suom. Ilkka Rekiaro) päähenkilöstä Paul Devereauxista: ”Kobra tiesi, mitä todellinen salassapito oli: kolme miestä pystyy pitämään asian kuin asian salassa, kunhan kaksi heistä on mullan alla.” Pääsiäisevankeliumissa kukaan ei jää mullan alle. Siksi ylösnousemuksen asia ei myöskään ole pysynyt salassa.

Olkoon pääsiäinen vaaleanpunainen. Olkoon sen ilossa koko värien kirjo.



Kristus nousi kuolleista! - Totisesti nousi!

Христос Воскрес! Воистину Воскресе!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp