Paarlahden leveydeltä

PIKONLINNAN PEDILTÄ KOIVISTON KAUDELLE Pikapiirtoja suruliputuksen aikaan Tammikuu 1982. Presidentinvaalit. Tai silloinhan äänestetiin tosiasiassa valitsijamiehiä, jotka sitten äänestivät eduskunnassa. Kun sen aika koitti, seurasin tapahtumaa televisiosta. Seuraavana päivänä jouduin sairaalaan. ”Maassa siirryttiin Koiviston kauteen. Myös minä kuljin Pikonlinan pedillä uudenlaiseen vaiheeseen elämässäni.” Saman kuun lopulla tasavallan presidentti Mauno Koivisto vannoi virkavalan. ”Minä, Mauno Henrik Koivisto, jonka Suomen kansa on valinnut…” Olin ensimmäisen kerran kuulunut joukkoon, jolla oli oikeus antaa äänensä tällaisessa asiassa. Olin niin myös tehnyt Tampereen Koiviston koululla. Seurasin virkavalan antoa radiosta Pikonlinnan sairaalan potilashuoneessa Kangasalla. Pikonlinna joulukuussa 2009 Maassa siirryttiin Koiviston kauteen. Myös minä kuljin Pikonlinan pedillä uudenlaiseen vaiheeseen elämässäni. Olin saannut kämppääni hyyryläisen, jo

TÄNÄKIN VUONNA VAPPU   ”Odottelen tätä kirjoittaessani vappuateriointia. Samalla minun olisi syytä pohtia omaa oikeudenmukaisuuden nälkääni. Katsoinko lauantaina ruokakaupassa ostoksia tehdessäni muutakin kuin kilohintaa?” Aurinkoista vappua ison piipun kylästä.   Olen kellarissa. Eilen satoi vielä lunta ja oli kylmä. Oma vapunviettoni on onneksi ollut vuodesta toiseen melko lailla sääsidoksetonta. Meidän saunassa oli aattoiltana siellä ollut lämpötila riippumatta ulkona vallitsevista olosuhteista. Lauteilla tarkeni oikein hyvin alasti. Kylpemisen päälle kuunneltiin Yle Areenasta jännärikuunnelma Kaasuvalo ja oltiin selvin päin. Oli oikein mukavaa. ”Silloin tiedettiin, kenen kassia kannettiin.” En kuitenkaann ole vappuvastainen. Minulle kävi jo nuorena baskikirjailija Bernardo Atxagan sanoja romaanista Yksinäinen   ( suom. 1993)   muakellen niin, että putosin pataan, jossa keitettiin epäilyttäviä kirjoja. Vaikutus on jatkunut näihin päiviin. Mi