TÄNÄKIN VUONNA VAPPU

 

”Odottelen tätä kirjoittaessani vappuateriointia. Samalla minun olisi syytä pohtia omaa oikeudenmukaisuuden nälkääni. Katsoinko lauantaina ruokakaupassa ostoksia tehdessäni muutakin kuin kilohintaa?”

Aurinkoista vappua ison piipun kylästä.  Olen kellarissa.

Eilen satoi vielä lunta ja oli kylmä. Oma vapunviettoni on onneksi ollut vuodesta toiseen melko lailla sääsidoksetonta. Meidän saunassa oli aattoiltana siellä ollut lämpötila riippumatta ulkona vallitsevista olosuhteista. Lauteilla tarkeni oikein hyvin alasti. Kylpemisen päälle kuunneltiin Yle Areenasta jännärikuunnelma Kaasuvalo ja oltiin selvin päin. Oli oikein mukavaa.

”Silloin tiedettiin, kenen kassia kannettiin.”

En kuitenkaann ole vappuvastainen. Minulle kävi jo nuorena baskikirjailija Bernardo Atxagan sanoja romaanista Yksinäinen  ( suom. 1993)  muakellen niin, että putosin pataan, jossa keitettiin epäilyttäviä kirjoja. Vaikutus on jatkunut näihin päiviin. Mihinkäänn puolueeseen en ole koskaan kuulunut, enkä aio tällä tietoa liittyäkään. ”Politiikan tekeminen” haiskahtaa nenääni sen verran ummehtuneelle touhulle, että jätän sen kernaasti muille. Jotenkin kuitenkin kaipaan maailmaa, jossa nuoruuteni Tampereella demareilla oli juhlansa Ratinassa, kommareilla Amurissa ja parhaina vuosina  änkyröillä Laukontorilla. Silloin tiedettiin, kenen kassia kannettiin. Meidän perhe ei näihin juhliin kylläkään osallistunut. Muistan, että usein käytiin kesämökillä. Tämä muistikuva on yhtä luotettava kuin muistikuvat yleensä ovat.

”Luterilainen kirkko on vuosien mittaan näyttäytynyt monta kertaa perinneyhdistyksenä, mutta  jumalanpalvelus oli kuitenkin potentiaalisesti tuonakin vappuna vallankumouksellista meininkiä.”

1980-luvulla muistan kerran olleeni seuraamassa vappumarssia. Vuoden on täytynyt olla 1983, koska silloin vappu sattui sunnuntaille.  Koska satoi ja oli kylmä, kyllästyin ja menin kirkkoon. Tampereen Keskustorin laidassa olevassa Vanhassa kirkossa oli luonnollisestikin pyhäpäivän palvelus. Muistan siitä vain, että tuomiorovasti Timo Saarelma saarnasi. Tutustuin tähän hienoon mieheen paremmin vasta myöhempinä vuosina.

Luterilainen kirkko on vuosien mittaan näyttäytynyt monta kertaa perinneyhdistyksenä, mutta  jumalanpalvelus oli kuitenkin potentiaalisesti tuonakin vappuna vallankumouksellista meininkiä.

Olisiko vappukulkueen äärelle hankkiutumiseni tuolloin liittynyt siihen, että olin tuohon aikaan nerokkuuteni ja tietäväisyyteni aallonharjalla. Minulla oli takana ensimmäinen  vuosi yliopistoa ja niille paikkeille se huippu helposti sattuu.

Saatan jossain kohdin vilkuilla toisella silmällä, mitä juhlapuheissa on pakistu. Minulle parhaan ”vappupuheen” ehti kuitenkin jo julkaista Tampereen seurakuntien korkeakoulupastori Risto Korhonen Facebook-päivityksessään 29.4.2017 siteeratessaan latinalais-amerikkalaista rukousta:

”O God,
to those who have hunger
give bread;

And to those who have bread
give the hunger for justice.
Amen.”

Odottelen tätä kirjoittaessani vappuateriointia. Samalla minun olisi syytä pohtia omaa oikeudenmukaisuuden nälkääni. Katsoinko lauantaina ruokakaupassa ostoksia tehdessäni muutakin kuin kilohintaa? Kahvitkin tuli aamulla keitetyksi jostakin pööneistä.

”Jotkut lähtee kuuhun ja toiset Ruotsiin. Niin on ollut ja näillä näkymin tukee olemaan. Siksi tänäkin vuonna vappu.”

Silmäilin tänä vappuaamuna uutisvirtaa ja poimin maininnan siitä, kuinka venäläinen matkustajakone oli joutunut pahaan turbulenssiin matkalla Moskovasta Bangokiin. Venäläisen Sputnikin mukaan ”yli kaksitoista” oli loukannut itseään, Ylen välittämä Tassin  luku oli ”ainakin 27” . Miten tämä liittyy vappuun, paisti tapahtuma-ajankohtansa puolesta? 

Uutinen kertoi  siis turbulenssiin joutuneesta Aeroflotin koneesta, joka oli matkalla Moskovasta Bangkokiin. Siinä sivussa se kertoo maailmasta muutenkin. Jotkut lähtee kuuhun ja toiset Ruotsiin. Niin on ollut ja näillä näkymin tukee olemaan. Siksi tänäkin vuonna vappu.