VOI HYVÄT KUPLAT

”Aihe vie mennessään. Alan miehet sauhuavat.”

Istumme kahvilassa. Tapaamisemme syy on alun perin jossain ihan muussa, mutta olemme päätyneet keskustelemaan brittibändi The Kinksin musiikista. Oma suosikkini yhteen tuotannosta on vuonna 1978 ilmstynyt albumi Misfits, keskustelukumppanini puolestaan vannoo kymmenen vuotta vanhemman The Kinks Are the Village Green Preservation Societyn nimeen.  Ruodimme myös Jeff Beckin versiota Betles.klasikko A Day In The Lifesta ja intoilemme dobron soittamisesta. Iltapäivä kuluu ja virkistää.

Istumme ammattiliiton kokouksen päälle Sokos-hotelli Tikkurilan ravintolassa. Puhumme Venäjästä. Olemme innoissamme. Meistä molemmista sikäläisessä elämänmenossa on paljon kiehtovaa. Makumaailma on omanlaisensa, jo värikartta vähän toinen kuin meillä. Keskustelusta jää mukava olo. Se kuplii ajatuksissa vielä hyvän matkaa, kun olemme kumpikin jo junassa matkalla tahollemme.

Perjantai on tummunut Orivedellä. Kirjallisuusilta on päättynyt ja väki poistunut. On vielä aikaa ennen kuin minun on kipitettävä seisakkeelle odottamaan Vilppulan junaa. Istumme tilaisuutta isännöineen ystäväni kanssa hetkeksi huokaisemaan. Puhe kääntyy jalkapalloon ja yleisemmin joukkuepeilien syvään olemukseen. Aihe vie mennessään. Alan miehet sauhuavat. Kello kipittää kiireisin askelin pykälään, jolloin on lähdettävä radan varteen. Lämmin läikähtelee mielessäni odotellessani kiskobussia.

”Jokainen meistä tarvitsee hyviä kuplia – ihmisiä, joille ei tarvitse selittää saati puolustella omia mielenkiinnon kohteitaan tai harrastuneisuuttaan johonkin asiaan.”

Kolme vedosta elämän kuvasta. Kolme kokemusta kuplasta. ”Kuplassa elämisellä” viitataan usein yleisessä puhevirrassa  johonkin kielteiseen – johonkin samanmielisten piiriin, joka kieltäytyy ymmärtämästä muunlaista ajattelua ja sen sijaan vahvistuu yhteisessä uskossa johonkn rajoittuneeseen. Tällaisia kuplia varmasti on – jokaisella. On tärkeää olla ja elää myös itseni kanssa eri tavalla ajattelevien, erilaisessa elämäntilanteessa olevien tai toisenlaisesta kulttuurista tulevien ihmisten kanssa. Samaan aikaan on myös toisin. Jokainen meistä tarvitsee hyviä kuplia – ihmisiä, joille ei tarvitse selittää saati puolustella omia mielenkiinnon kohteitaan tai harrastuneisuuttaan johonkin asiaan. Ihmisiä, joista tietää, että he eivät pidä tyhmänä sitä, että isot miehet juoksevat pallon perässä. Ihmisiä, joille ei tarvitse selittää, mikä Venäjässä kiehtoo. Ihmisiä, jotka ovat kuulleet rokin kutsun. Ja niin edelleen. 

Eläköön hyvät kuplat. Pertti Jarlan Fingerporin Allan Kurma puhaltakoon tarvittaessa meille niitä lisää.

"Osallistujina ovat vanhempi ja nuorempi mies. Ymmärrys vallitsee. " 

 

Torstai puolilla päivin. Olen osallistunut Tampereen tuomioklubissa sessioon, joka on venähtänyt sen verran, että on kiiruhdettava seuraavaan työtehtävään. Poikkean Hallituskadun Lidliin poimimaan pikalounaan aineksia. Kassajonossa takanani versoo keskustelu. Se lähtee liikkeelle tarjouksessa olevista kakuista ja jatkuu polkupyöräkypäriin ja pään suojaamisen tarpeellisuuteen liikenteessä. Osallistujina ovat vanhempi ja nuorempi mies. Ymmärrys vallitsee.  Edellinen on avannut sanailun, hänellä on selvästi puhumisen tarve. Kuuntelen, en lähde sekaamaan hyvää keskustelua. Kävellesäni ulos kaupasta mietin, että keskusteluun lähtenyt nuori mies saattoi juuri äsken tehdä päivän hyvän työnsä. En tuntenut vanhempaa ihmistä, mutta huomaan ajattelevani, että kenties tämä oli hänelle se päivän kohtaaminen ja ajatustenvaihto, joka jää vahvistamaan oloa. Kukaties muita ei tänään olisi.  Selkäni takana on puhuttu hyvää. Puhallettu hetkeksi hyvä kupla.