PANDAJUNA KULKEE: 

VR ON LÖYTÄNYT MATKUSTAJANSA

”Mutta mitäpä tässä mörköilemään. Jospa olisin vain iloinen, että joku on päässyt junan kyytiin jo ennen Vilppulaa. Nykyihminenkin voi katsoa asioita muusta kuin vain omasta näkökulmastaan. ”

”Taajamajuna Seinäjoelta Tampereelle pysähtyy raiteella kaksi.”

Jostain matkojen päästä ohjelmoitu kuulutus leikkaa aamuvarhaista pakkasilmaa. Vilppulan asemalta pohjoiseen aukeavan suoran päässä näkyvät lähestyvän kiskobvussin valot. Se on ajoissa.

 Pandajuna

VR lisäsi kevään kynnyksellä yhteyksiä vähäliikenteisillä rataosuuksissa. Palmusunnuntaista alkaen kotiasemani  kautta ovat liikennöineet ”pandavuorot” Tampereelta Seinäjoelle. Takaisin päin tietysti toisin päin. Niiden kuulemma uskotaan palvelevan mm. turisteja, jotka rientävät Ähtäriin katsomaan kiinalaiskavereita.  Ilmeisesti nämä turistit ovat ekstremehakuisia: Tamperen suunnasta jolkotteleva vuoro pysähtyy Ähtärin eläinpuiston kohdalla klo 22.11 ja aamulla samaiselta seisakkeelta pääsee etelän suuntaan 5.43. Pandatalo on auki aamukymmenestä iltaviiteen.

Tämä ei ole aprillipila. 

Kiskobussi karauttaa Vilppulan asemalle. Se on lähtenyt matkaan Seinäjoelta ennen viittä. Hakeudun vakiopaikalleni kulkupelin peräpäähän. Kävellessäni  taemmalle ovelle haravoin mielenkiinnolla muuta junaa. Ja kas:  VR on löytänyt matkustajansa! Yhden.

”Nytkähdämme matkaan. Juupajoki, Orivesi keskusta, Orivesi. Tampere vetää.”

Olen nyt kulkenut kolme kertaa aamuvuorolla, joka on lähtenyt Pohjanmaalta. Jokaisena aamuna jännitys on noussut – miten tänään? Ja haa: kaikkina päivinä kyydissä on ollut junan tullessa Vilppulaan yksi matkustaja! 

Eri ihminen joka kerta muuten.

Nytkähdämme matkaan. Juupajoki, Orivesi keskusta, Orivesi. Tampere vetää.

Laitan luurit korville ja alan kuunnella Seppo Jokisen Lyödyn lakia. Toivon, että kukaan ei aja tänään kiskoille. Jossain kohdin ajatuksen harhautuu tekstin sivuun ja mietin tätä junameininkiä. Jokin idea tässä ”pandavuorossa” täytyy olla. Vai?

”Poliitikko voi tietysti pitää junista jonkin puheen. Viitata vaikkapa seutukunnan elinvoimaisuuteen ja hyviin liikenneyhteyksiin.”

Kotikaupungistani eduskuntaan ponninut Arto Pirttilahti totesi paikallislehdessä, että lisäyhteys turvaa liikennettä Tampereelle. Toivottavasti pitkän päälle näin. Tavallisena arkiaamuna se tuo Vilppulasta Tampereen suuntaan työn tai muun takia matkailevan kulkuun kuitenkin uuden epävarmuustekijän. Ennen aamujuna lähti Vilppulasta, nyt se tulla rytkyttelee Seinäjoelta asti. Viime viikon se kulki ajallaan, miten ensi viikolla? Tuoreessa muistissa on meno helmi- ja maaliskuulta, jolloin juna oli vähän väliä rikki ja matkustajia kuskattiin busseilla (jotka nekin pariin otteeseen piiputtivat matkalla). Nyt härvelillä on uusia mahdollisuuksia hajota Alavudelle tai Myllymäkeen. Siinä menevät aikataulut, siihen katkeavat jatkoyhteydet Tampereelta Helsinkiin. Onpahan mitä jännittää.

 Viehko

Mutta tuohan tämä vaihtelua. Uuden reitityksen myötä työaamuihini on tullut uusi ja virkistävä komponentti: asemalaiturilla värjöttely. Se toivottavasti häviää kevään myötä - palatakseen sitten syksyllä. Tai mistä sen tietää. Ja voihan aina lyödä mielessään vetoa, onko kyydissä se yksi matkustaja, onko määrä kenties tuplaantunut vai romahtanut nollille. Vähän kuin vanhaan aikaan, kun Mutka-Mäkelä vielä ajeli klo 16.15 Tampereelta Keuruulle lähtenyttä pikavuoroa ja me veikattiin usein kaverin kanssa, montako rahtipakettia Orivedellä siftataan.

Poliitikko voi tietysti pitää junista jonkin puheen. Viitata vaikkapa seutukunnan elinvoimaisuuteen ja hyviin liikenneyhteyksiin. ”It sounds like a long song comin´”, niin kuin Detroitin mies  Bob Seger lauloi aikoinaan.

”Ja toivottavasti joku ähtäriläinen joskus menee junalla Tampereelle tai Helsinkiin, kun kerran nyt pääsee varhain.”

Mutta mitäpä tässä mörköilemään. Jospa olisin vain iloinen, että joku on päässyt junan kyytiin jo ennen Vilppulaa. Nykyihminenkin voi katsoa asioita muusta kuin vain omasta näkökulmastaan.  Oikeasti tässä on se hyvä puoli, että Kolhosta pääsee aamulla Tampereelle. Ja jopa illalla takaisin. Kun Mänttä-Vilppulassa ehkä kuntaliitoskaupungille tyypillisesti kernaasti luimistellaan siitä, että palvelut keskittyvät ja tässä tapauksessa nimenomaan Mänttään, tämä saattaa kyllä aiheuttaa kriisiytymistä. Junavuorot eivät keskity Mänttään - täytyy olla vessapaperirulla, että sieltä pääsee kiskoille. Kolhossa on tällä kohdin keksittävä jotain muuta murinanjuurta.

 Kolho

Ja toivottavasti joku ähtäriläinen joskus menee junalla Tampereelle tai Helsinkiin, kun kerran nyt pääsee varhain. Haapamäeltäkin voi lähteä ja Keuruun keskustastakin on junalle sinne lyhyemmälti kuin Vilppulaan.

”Säästän vahvat tunnetilat johonkin muuhun, vaikka kevään Mestis-finaaleihin Keuruun igluun.”

Sukulaismies oli seurannut alkuvuoden Facebook-päivityksiäni, jotka liittyivät teknisten ongelmien kovin monipolvisiksi tekemiin työmatkoihini.  Hän totesi, minun sydämistyneen VR:lle. Tämä ei tokikaan pidä paikkaansa. Jo sen takia, että on nykyajan optinen harha, että matkustaessa kaikki menisi aina käsikirjoituksen mukaan. Reissuissa on maailman sivu rähjäännytty ja yleensä niiltä on kuitenkin selviydytty sinne, minne matka on ollut.  Säästän vahvat tunnetilat johonkin muuhun, vaikka kevään Mestis-finaaleihin Keuruun igluun.  Huomenna olen iloisin mielin aina yhtä viehkolla Vilppulan asemalla odottamassa junaa.  Ja jännittämässä.