Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2018.
VIELÄ YKSI LAULU   ”Ja niin me mentiin, Mondeo ja minä, Tampereen Kaukajärvelle.” Suomalaisen kantrin tekijämies Kapa Ahonen lauloi aikoinaan vielä yhden laulun Nääsvillestä. Minä vetäisen pari riviä vanhasta Mondeosta. Keskiviikko. Lähdemme viimeiselle yhteiselle matkallemme, Mondeo ja minä. Muutama päivä aikaisemmin tuomio huollossa on ollut selkeä: autoa pitäisi remontoida ennen katsastusmiehen hyväksyvää nyökkäystä sen verran paksun rahatukon edestä, että Mondeolle tulisi nyt aika lähteä prässiin. Se siitä. 21 vuotta, punkt ja slut. ”Autoilla haetaan lapsia synnytyslaitokselta kotiin, tehdään perheen lomamatkoja, käydään puussa tai viistetään hirveä. Niistä pidetään huolta ja niitä kuunnellaan tarkalla korvalla.” Rautaan ja rattaisiin ei kannata kiintyä. Autoille ei ole taivasta, vaikka nykyisen kierrätyksen keinoin niiden elämä tietyllä tavalla ajateltuna voi jatkua hyötykäytössä hyvinkin liki ikuisesti. Mutta esineisiin liittyy tarinoita ja tapahtum
ODOETTAVISSA PALUU RIKOSPAIKALLE ”Koneellani on vajaat sata sivua käsikirjoitusta, joka on koostettu uudesta, vanhasta,  lainatusta ja bluesista.”   Julkaisin vuonna 2001 runokokoelman Vilppula, sielun tila (MC Pilot). Sen ytimen muodosti sarja Vartiotorni , joka oli palkittu edellisenä vuonna Vilppulan kirkon satavuotisjuhlien yhteydessä järjestetyssä kilpailussa. Elin tuolloin aktiivisen kirjoittajan elämää ja kuvittelin jopa saavuttavani kynäilyilläni jotakin. Siinä flowssa syntyi lisää vilppula-aiheisia tekstejä, joista osa liittyi Kotiniemeen eli Vilppulan vankilaan. Osa maisemoitui muuten vaan paikalliseen sieluntilaan.  Vilppula, Vilppula, sielun tila arvosteltiin sanomalehti Keskisuomalaisen kulttuurisivuilla. Minua kutsuttiin ” merkittäväksi runoilijaksi ”. Hih. Vilppulan seurakunta oli kirjan toteutuksessa suureksi avuksi. Olin tarjonnut käsikirjoitusta joillekin kustantamoille ja saanut kovin tutun kuuloisia vastauksia, joissa