HELVETIN KUUMALLA HELVETIN HYVÄÄ? ”Kirjoitan näin, koska runon viimeiset kaksi riviä toteutuivat niin kuin toteutuivat.” Olin joskus 1980-luvulla tamperelaisessa soitinliikkeessä ostamassa nailonkielistä akustista kitaraa. Myyjä oli ilmeisessä valmiudessa tehdä kaupat vaikka sukunsa kantaäidistä ja äityi kehumaan esittelemäänsä kuusikielistä: ”Tää on helvetin hyvä.” Totesin, että en tarvitse ihan niin hyvää ja ostohommat jäivät sillä erää siihen. Jossakin sittemmin ilmeisesti tein kaupat, koska nailonkielinen soittopeli kotonani on. ”Mainitsikohan joku joskus jossain jotakin sarkasmin käytöstä?” Elän kai antihelvettikuplassa. Siinä olooni kuuluu yhtä lailla se, että vierastan feminiineihin genitaaleihin liittyvän sanaston käyttämistä noitumiseen. Oma kokemukseni sen käytöstä kun yhdistyy tilanteisiin, joissa mielen on täyttänyt pikemminkin iloisa innostus ja lumo kuin harmistus. Ei kyse ole siitä, ettenkö olisi kuullut kaikenlaista kieltä. Työmaailmani on ol