Siirry pääsisältöön

SYDÄNKESÄSUUNNITELMIA


”Pitää käydä kaupassa.”


Kesä alkaa olla syvimmillään. Läheiseni tietävät, että en ole ihan hirveä suvifani. Tähän kohdin vuotta on ammuttu jokin ylimääräinen ruiskahdus hektisyyttä ja aurinkoista mieltä, joka tekee näistä kuista itselleni hitusen luotaan työntäviä. Helpotun iltojen tummuessa ja sametin asettuessa maisemaan. Siitä huolimatta minulla on nyt mielesäni kaikenlaisia kesäsuunnitelmia. alkaen siitä, että lähden huomenna kello 6.40 Vilppulasta etelään matkaansa jatkavalla Pohjanmaan luotijunalla töihin ja palaan sitten illansuussa Keuruun resiinalla. On kiva mennä ja kiva tulla. En harmittele sitä, että juna on kotimatkalla 5-7 minuuttia myöhässä ratatyön takia.


”Olkoon kesä myönteisyyden aikaa.”


Muutakin suunnittelen. Yksi puusavotta odottaa. Toinen autokin tulee käyttää leimattavana. Pitää käydä kaupassa. On syytä lajitella jätteitä ja kiikuttaa niitä kierrätyspisteeseen. Sellaista tavallista meininkiä.

Mitään matka-aikeita minulla ei ole. Kun siirtelee itseään työviikossa  noin 900 kilometriä, se tekee kypsässä keski-iässä paikallaan pysymisen houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Yksi muutto pitää mennä hoitamaan Tampereelle elokuun alussa ja TPV:n peleihin on yritettävä. Onhan niitä siinä.

Sain hiljattain parikin kirjoitusprojektia valmiiksi, minkä kirjaan iloksi. Elän parhaillaan sitä tekstin tuottajaan aika ajoin iskevää vaihetta, jolloin omia kirjoituksiaan lähinnä inhoaa. Tämän bloginkin naputtelu nyppii, mutta näköjään on pakko. Eivät pilkutkaan lähde dalmatialaisesta. Yksi hanke on vielä tuossa nykyajan ällökielen kuuluisassa vaiheessa, mutta kyllä sekin valmistuu ajallaan, kun olen luvannut.

Jospa sitä hetken lähinnä nauttisi toisten tekemästä. Lupaan olla postaamatta someen kirjoista, joista en pidä. Lupaan olla kaivelematta lukemiini teoksiin mahdollisesti jääneitä asiavirheitä ja pidättäytyä niuhottamasta kenenkään kielellisistä maneereista. Olkoon kesä myönteisyyden aikaa.


”Sato on kylmää, teksti iskee. Ihanaa.”



”Emme tuhlanneet aikaa ovikellon soittamiseen. Revimme vain ovet irti ja menimme sisään.” Vanhassa on ajoittain parempi vara. Lojuin aamupäivän sohvalla ja luin Dashiell Hammetin novellikokoelmaa Kylmät jäähyväiset (Conranic 2010) Jorma-Veikko Sappisen mojovana käännöksenä. Nyrkit puhuvat ja aseet laulavat. Sato on kylmää, teksti iskee. Ihanaa.




Illemmalla aion asettua taas sohvalle ja jatkaa kesää.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
Lähetä kommentti
Lue lisää
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp
Lähetä kommentti
Lue lisää