Siirry pääsisältöön

SYDÄNKESÄSUUNNITELMIA


”Pitää käydä kaupassa.”


Kesä alkaa olla syvimmillään. Läheiseni tietävät, että en ole ihan hirveä suvifani. Tähän kohdin vuotta on ammuttu jokin ylimääräinen ruiskahdus hektisyyttä ja aurinkoista mieltä, joka tekee näistä kuista itselleni hitusen luotaan työntäviä. Helpotun iltojen tummuessa ja sametin asettuessa maisemaan. Siitä huolimatta minulla on nyt mielesäni kaikenlaisia kesäsuunnitelmia. alkaen siitä, että lähden huomenna kello 6.40 Vilppulasta etelään matkaansa jatkavalla Pohjanmaan luotijunalla töihin ja palaan sitten illansuussa Keuruun resiinalla. On kiva mennä ja kiva tulla. En harmittele sitä, että juna on kotimatkalla 5-7 minuuttia myöhässä ratatyön takia.


”Olkoon kesä myönteisyyden aikaa.”


Muutakin suunnittelen. Yksi puusavotta odottaa. Toinen autokin tulee käyttää leimattavana. Pitää käydä kaupassa. On syytä lajitella jätteitä ja kiikuttaa niitä kierrätyspisteeseen. Sellaista tavallista meininkiä.

Mitään matka-aikeita minulla ei ole. Kun siirtelee itseään työviikossa  noin 900 kilometriä, se tekee kypsässä keski-iässä paikallaan pysymisen houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Yksi muutto pitää mennä hoitamaan Tampereelle elokuun alussa ja TPV:n peleihin on yritettävä. Onhan niitä siinä.

Sain hiljattain parikin kirjoitusprojektia valmiiksi, minkä kirjaan iloksi. Elän parhaillaan sitä tekstin tuottajaan aika ajoin iskevää vaihetta, jolloin omia kirjoituksiaan lähinnä inhoaa. Tämän bloginkin naputtelu nyppii, mutta näköjään on pakko. Eivät pilkutkaan lähde dalmatialaisesta. Yksi hanke on vielä tuossa nykyajan ällökielen kuuluisassa vaiheessa, mutta kyllä sekin valmistuu ajallaan, kun olen luvannut.

Jospa sitä hetken lähinnä nauttisi toisten tekemästä. Lupaan olla postaamatta someen kirjoista, joista en pidä. Lupaan olla kaivelematta lukemiini teoksiin mahdollisesti jääneitä asiavirheitä ja pidättäytyä niuhottamasta kenenkään kielellisistä maneereista. Olkoon kesä myönteisyyden aikaa.


”Sato on kylmää, teksti iskee. Ihanaa.”



”Emme tuhlanneet aikaa ovikellon soittamiseen. Revimme vain ovet irti ja menimme sisään.” Vanhassa on ajoittain parempi vara. Lojuin aamupäivän sohvalla ja luin Dashiell Hammetin novellikokoelmaa Kylmät jäähyväiset (Conranic 2010) Jorma-Veikko Sappisen mojovana käännöksenä. Nyrkit puhuvat ja aseet laulavat. Sato on kylmää, teksti iskee. Ihanaa.




Illemmalla aion asettua taas sohvalle ja jatkaa kesää.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää
 ORKIDEA JA SYKSYN VALO ”Olen leipäpappi, tiedäthän.” Paarlahden leveydellä on ollut hiljaista elokuun lopulta. Hiljaiselo tulee luultavasti jatkumaan syksyn, saa nähdä miten on talven osalta. Syy ei ole kirjoittajan oleminen ylenmäärin huonossa hapessa, ehkä jonkin verran hänen laiskuutensa, mutta ennen kaikkea kirjoitusprojekti, jonka on tarkoitus olla valmis alkuvuodesta. Sen verran huonohappisuutta asiassa on mukana, että en viitsi nykyään repiä itsestäni väkisin kaikkea tehoa irti, jos ei ole pakko. Aivovuodostani on nyt runsaat kuusi vuotta ja vointini on hyvä, mutta rakastan päässäni olevaa hernettä niin, että pyrin kuuntelemaan sen kuulumisia kunnioituksella. Että jaksaisin hyvin nimen omaan niissä asioissa, joista minulle maksetaan palkka ihan euroina. Olen leipäpappi, tiedäthän.   ”Virolainen kirjailija Jaan Kross kuulemma rentoutui kirjoittamalla jotakin muuta kuin mikä oli työn alla. Ehkä löydän itsestäni joskus samaa.”   Talven osalta epävarmuu...
Lähetä kommentti
Lue lisää
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...
Lähetä kommentti
Lue lisää