Siirry pääsisältöön

SYDÄNKESÄSUUNNITELMIA


”Pitää käydä kaupassa.”


Kesä alkaa olla syvimmillään. Läheiseni tietävät, että en ole ihan hirveä suvifani. Tähän kohdin vuotta on ammuttu jokin ylimääräinen ruiskahdus hektisyyttä ja aurinkoista mieltä, joka tekee näistä kuista itselleni hitusen luotaan työntäviä. Helpotun iltojen tummuessa ja sametin asettuessa maisemaan. Siitä huolimatta minulla on nyt mielesäni kaikenlaisia kesäsuunnitelmia. alkaen siitä, että lähden huomenna kello 6.40 Vilppulasta etelään matkaansa jatkavalla Pohjanmaan luotijunalla töihin ja palaan sitten illansuussa Keuruun resiinalla. On kiva mennä ja kiva tulla. En harmittele sitä, että juna on kotimatkalla 5-7 minuuttia myöhässä ratatyön takia.


”Olkoon kesä myönteisyyden aikaa.”


Muutakin suunnittelen. Yksi puusavotta odottaa. Toinen autokin tulee käyttää leimattavana. Pitää käydä kaupassa. On syytä lajitella jätteitä ja kiikuttaa niitä kierrätyspisteeseen. Sellaista tavallista meininkiä.

Mitään matka-aikeita minulla ei ole. Kun siirtelee itseään työviikossa  noin 900 kilometriä, se tekee kypsässä keski-iässä paikallaan pysymisen houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Yksi muutto pitää mennä hoitamaan Tampereelle elokuun alussa ja TPV:n peleihin on yritettävä. Onhan niitä siinä.

Sain hiljattain parikin kirjoitusprojektia valmiiksi, minkä kirjaan iloksi. Elän parhaillaan sitä tekstin tuottajaan aika ajoin iskevää vaihetta, jolloin omia kirjoituksiaan lähinnä inhoaa. Tämän bloginkin naputtelu nyppii, mutta näköjään on pakko. Eivät pilkutkaan lähde dalmatialaisesta. Yksi hanke on vielä tuossa nykyajan ällökielen kuuluisassa vaiheessa, mutta kyllä sekin valmistuu ajallaan, kun olen luvannut.

Jospa sitä hetken lähinnä nauttisi toisten tekemästä. Lupaan olla postaamatta someen kirjoista, joista en pidä. Lupaan olla kaivelematta lukemiini teoksiin mahdollisesti jääneitä asiavirheitä ja pidättäytyä niuhottamasta kenenkään kielellisistä maneereista. Olkoon kesä myönteisyyden aikaa.


”Sato on kylmää, teksti iskee. Ihanaa.”



”Emme tuhlanneet aikaa ovikellon soittamiseen. Revimme vain ovet irti ja menimme sisään.” Vanhassa on ajoittain parempi vara. Lojuin aamupäivän sohvalla ja luin Dashiell Hammetin novellikokoelmaa Kylmät jäähyväiset (Conranic 2010) Jorma-Veikko Sappisen mojovana käännöksenä. Nyrkit puhuvat ja aseet laulavat. Sato on kylmää, teksti iskee. Ihanaa.




Illemmalla aion asettua taas sohvalle ja jatkaa kesää.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SAIRAALAPASTORI PALAA PAIKALLE ”Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen.”   Heinäkuu, parikymmentä astetta mittarissa. Pouta, puolipilvistä ja leppoisaa. Kahvihuoneessa joku puhuu lomalle jäämisestä, suurin osa omasta aamuväestäni on jo laitumilla. Minä tulin viime viikolla takaisin. Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen. Samalla alkoi syksy, auton tuulilasissa on aamuisin kosteutta. Paluu No ei sentään: kesä on hyvänlaisesti kesken, ja vapaaviikot vain pieni osa valoisaa vuodenaikaa. Heinäkuussa sairaala vaikuttaa äkkiä katsottuna rauhoittuvan lomakauteen ja tietynlaiseen hiljaiskäyntiin, mutta kuitenkaan ei. Minulta kysytään usein loppuvuoden satunnaiskeskusteluissa, onko minulla jouluaikana kovasti kiireitä. Tapaan vastata, että sairaalapapin työssä joulu ei ole kummempi sesonki, sillä ihmisten sairaudet eivät juurikaan tutki almanakkaa ilmaantuessaan. Tosiasiassa ajat, jolloin voi laulaa Sylvian joululaulun tai Suvivirren sitä t
Lähetä kommentti
Lue lisää
  VIIMEISELLÄ MATKALLA ”Tulen kotiin. Jätämme berliininmunkit sunnuntain päiväkahville. Popedakin kai lopettelee jossain vaiheessa Tampereella.” ”Kirjoita siitä sellainen liuskan juttu, kun nehän ovat vähän niin kuin sun alaasi, viimeiset matkat.” Tapaamme kirjailija Timo Malmin kanssa syyskuun toisena 2023 Työväenkirjallisuuden päivässä Tampereen Werstaassa. Kerron tulleeni iltapäiväjunalla Vilppulasta ja palaavani sinne klo 19 lähtevällä bussivuorolla, joka on lajinsa viimeinen: yhteys lopetetaan tämän viikon jälkeen ja jatkossa linjaa ajetaan vain tiistaisin. On edessä siis viimeinen matka. Ja kun Pirkkalaiskirjailijoiden kunniajäsen kehottaa, saman yhdistyksen hännänhuippuihin kuuluva kirjallinen puuhastelija tekee ehdotuksen mukaan. Viimeiselle matkalle Valun ennen iltaseitsemää Tamperen linja-autoasemalle. Mäntästä puoli kuuden pintaan lähtenyt pikkubussi kurvaa hyvissä ajoin aseman kulmille. Kuulun vähemmistöön: suurin osa nurkilla vellovasta ihmismassasta on menossa Ratin
Lähetä kommentti
Lue lisää
  AAMU LAKEUDELLA ”Runoilija on jättänyt rakennuksen.”     Sen jälkeen, kun säkillinen kiviä oli päätynyt konkelolle jääneeseen kuuseen ja kaatopaikkakuormaan nostamamme pesukoneen painon selittänyt   sinne pari vuotta aikaisemmin unohtunut lakanapyykki, oli paikallaan esittää kysymys miksi meidän hommat menevät aina tällaisiksi   istua hopeapajun alle katetulle päiväkahville, jättää vastaus myöhäiskesän auringon ja meitä tervehtimässä käyvän vireen kerrottavaksi. Antaa olla tasan.   Kirjoitin blogissani 4.10.2020: ” Isäni täyttää elämän tiedossa olevien piirteiden, kuten sen rajallisuuden niin salliessa 85 vuotta maaliskuussa 2021. Voisi kai kirjamiehen päivää juhlistaa kirjalla. ” Ajattelen edelleen juhlistavani ajankohtaa kirjalla, mutta isäni ei ole enää täyttämässä vuosiaan. Jouni Ilmari Paarlahden (s. 1936) elämä tuli valmiiksi perjantaina 30.10.2020 klo 15. Runoilija on jättänyt rakennuksen.   ”Isätön en ole, mutta isäni on kuollut.” Isä
Lähetä kommentti
Lue lisää