Siirry pääsisältöön
SATEISENA PERJANTAIAAMUNA HATANPÄÄNNIEMELLÄ




”Jos tänään olisi elämäni viimeinen päivä, miten sen käyttäisin?
Kenen kanssa sen viettäisin? Keneltä pyytäisin anteeksi, ketä kiittäisin?
Mitä sanoisin itselleni? Entä Jumalalle?”




 Paikallisen seurakuntayhtymän nettisivu asettaa eteeni tällaisia kysymyksiä sateisena perjantaiaamuna Hatanpäänniemellä. Elokuun lähes viimeisenä päivänä.

” Silloin ollaan vaan. Tai sitten jotain muuta. Minulta puuttuu oma kokemus.”

Kaikenlaista saa kysyä. Jotenkin minusta tosin tuntuu, että tällaisten asioiden kuivaharjoittelu on lähempänä ajatusleikkiä kuin tosielämää. Voin olla väärässä - oikeat asiantuntijat ovat tässä kohdin yleensä jo kuolleet. Kovin isot kysymykset näyttävät useimmiten karkaavan ihmisen luota tultaessa kalkkiviivoille. Silloin ollaan vaan. Tai sitten jotain muuta. Minulta puuttuu oma kokemus.

” En usko, että minun tarvitsee sanoa Jumalalle sen kummempia. Ei hän minun maailmanselityksiäni tarvitse.”

Aamuinen kysymyksenasettelu asettuu omassa mielessäni huomattavasti mielenkiintoisempaan pykälään, kun unohdan kysymyksistä ensimmäinen ja mietin vain tätä päivää. Ei sen väliä, onko tämä  viimeinen vai ensimmäinen pitkässä jonossa. Miten ja kenen kanssa sen vietän, ketä kiitän, keneltä ehkä pyydän jotakin anteeksi - ne ovat näin nähtynä oleellisia kysymyksiä. Mitä sanoisin itselleni?

En usko, että minun tarvitsee sanoa Jumalalle sen kummempia. Ei hän minun maailmanselityksiäni tarvitse. Ja kuten olen joskus kirjoittanut, hiljaisuus saattaa olla monesti hänen korvilleen kauneinta musiikkia. Luoja antakoon minulle anteeksi tämän tekemäni inhimillistämisen.
Senkin.

Sijainti: Tampere, Suomi

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
Lähetä kommentti
Lue lisää
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp
Lähetä kommentti
Lue lisää