Siirry pääsisältöön
SATEISENA PERJANTAIAAMUNA HATANPÄÄNNIEMELLÄ




”Jos tänään olisi elämäni viimeinen päivä, miten sen käyttäisin?
Kenen kanssa sen viettäisin? Keneltä pyytäisin anteeksi, ketä kiittäisin?
Mitä sanoisin itselleni? Entä Jumalalle?”




 Paikallisen seurakuntayhtymän nettisivu asettaa eteeni tällaisia kysymyksiä sateisena perjantaiaamuna Hatanpäänniemellä. Elokuun lähes viimeisenä päivänä.

” Silloin ollaan vaan. Tai sitten jotain muuta. Minulta puuttuu oma kokemus.”

Kaikenlaista saa kysyä. Jotenkin minusta tosin tuntuu, että tällaisten asioiden kuivaharjoittelu on lähempänä ajatusleikkiä kuin tosielämää. Voin olla väärässä - oikeat asiantuntijat ovat tässä kohdin yleensä jo kuolleet. Kovin isot kysymykset näyttävät useimmiten karkaavan ihmisen luota tultaessa kalkkiviivoille. Silloin ollaan vaan. Tai sitten jotain muuta. Minulta puuttuu oma kokemus.

” En usko, että minun tarvitsee sanoa Jumalalle sen kummempia. Ei hän minun maailmanselityksiäni tarvitse.”

Aamuinen kysymyksenasettelu asettuu omassa mielessäni huomattavasti mielenkiintoisempaan pykälään, kun unohdan kysymyksistä ensimmäinen ja mietin vain tätä päivää. Ei sen väliä, onko tämä  viimeinen vai ensimmäinen pitkässä jonossa. Miten ja kenen kanssa sen vietän, ketä kiitän, keneltä ehkä pyydän jotakin anteeksi - ne ovat näin nähtynä oleellisia kysymyksiä. Mitä sanoisin itselleni?

En usko, että minun tarvitsee sanoa Jumalalle sen kummempia. Ei hän minun maailmanselityksiäni tarvitse. Ja kuten olen joskus kirjoittanut, hiljaisuus saattaa olla monesti hänen korvilleen kauneinta musiikkia. Luoja antakoon minulle anteeksi tämän tekemäni inhimillistämisen.
Senkin.

Sijainti: Tampere, Suomi

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää
 ORKIDEA JA SYKSYN VALO ”Olen leipäpappi, tiedäthän.” Paarlahden leveydellä on ollut hiljaista elokuun lopulta. Hiljaiselo tulee luultavasti jatkumaan syksyn, saa nähdä miten on talven osalta. Syy ei ole kirjoittajan oleminen ylenmäärin huonossa hapessa, ehkä jonkin verran hänen laiskuutensa, mutta ennen kaikkea kirjoitusprojekti, jonka on tarkoitus olla valmis alkuvuodesta. Sen verran huonohappisuutta asiassa on mukana, että en viitsi nykyään repiä itsestäni väkisin kaikkea tehoa irti, jos ei ole pakko. Aivovuodostani on nyt runsaat kuusi vuotta ja vointini on hyvä, mutta rakastan päässäni olevaa hernettä niin, että pyrin kuuntelemaan sen kuulumisia kunnioituksella. Että jaksaisin hyvin nimen omaan niissä asioissa, joista minulle maksetaan palkka ihan euroina. Olen leipäpappi, tiedäthän.   ”Virolainen kirjailija Jaan Kross kuulemma rentoutui kirjoittamalla jotakin muuta kuin mikä oli työn alla. Ehkä löydän itsestäni joskus samaa.”   Talven osalta epävarmuu...
Lähetä kommentti
Lue lisää
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...
Lähetä kommentti
Lue lisää