Siirry pääsisältöön

VIELÄ TÄMÄN JOKU NAUTTII



"Siinä on jotakin enteilevää."




         Järvellä kuluvat vuodet.
         Lokit kirkuvat ja tuuli nukkuu poissa.
        Moottorin jyrinän yli
        onnelliset ihmiset huutavat toisilleen.
       Vihreä soutuvene keinuu mainingissa,
       saaren rannassa mies voi pahoin heinikkoon.

       Tämä on viimeinen kesä
       ennen avioeroa, ensimmäistä humalaa
       tai kuolemaa,
       vielä tämän joku nauttii
       niin kuin nautitaan taivasten valtakunta.

       Etelässä piippu paljastaa kaupungin, 
       nuppineula kartalla
       merkitsee kotia.
       Näen sen tyynenä iltana.






Loppukesässä on oma tunnelmansa. Siinä on jotakin enteilevää. Pahaenteistä tai lupaavaa. Auringonvalossa on toinen väri kuin alkukesästä ja pimeä hiipii iltoihin. Tänään se sai minut kaivamaan esiin runon, joka on kirjoitettu joskus tämän vuosituhannen alussa – viimeistään 2004, koska se julkaistiin alun perin mainitun vuoden kesällä Aamulehden Moro-liitteessä. Sittemmin se päätyi osaksi  kokoelmaani Jäminkipohja Sundae (BoD 2015).






Keurusselältä asuinkaupunkini rantaan  katsottuna piippu merkitsee vielä ainakin tänä elokuuna  kotia. Kohta voi olla toisin, riippuen oikeuden päätöksestä. Seisoo Mäntän lämpövoimalan piippu jatkossa tai ei, tulen jatkossakin näkemään kodin tyynenä iltana. Ihan oikeana rauhana ja omana paikkanani.





On elokuu. Vielä tämän joku nauttii.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se ...
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
Lähetä kommentti
Lue lisää
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää