Siirry pääsisältöön

VIELÄ TÄMÄN JOKU NAUTTII



"Siinä on jotakin enteilevää."




         Järvellä kuluvat vuodet.
         Lokit kirkuvat ja tuuli nukkuu poissa.
        Moottorin jyrinän yli
        onnelliset ihmiset huutavat toisilleen.
       Vihreä soutuvene keinuu mainingissa,
       saaren rannassa mies voi pahoin heinikkoon.

       Tämä on viimeinen kesä
       ennen avioeroa, ensimmäistä humalaa
       tai kuolemaa,
       vielä tämän joku nauttii
       niin kuin nautitaan taivasten valtakunta.

       Etelässä piippu paljastaa kaupungin, 
       nuppineula kartalla
       merkitsee kotia.
       Näen sen tyynenä iltana.






Loppukesässä on oma tunnelmansa. Siinä on jotakin enteilevää. Pahaenteistä tai lupaavaa. Auringonvalossa on toinen väri kuin alkukesästä ja pimeä hiipii iltoihin. Tänään se sai minut kaivamaan esiin runon, joka on kirjoitettu joskus tämän vuosituhannen alussa – viimeistään 2004, koska se julkaistiin alun perin mainitun vuoden kesällä Aamulehden Moro-liitteessä. Sittemmin se päätyi osaksi  kokoelmaani Jäminkipohja Sundae (BoD 2015).






Keurusselältä asuinkaupunkini rantaan  katsottuna piippu merkitsee vielä ainakin tänä elokuuna  kotia. Kohta voi olla toisin, riippuen oikeuden päätöksestä. Seisoo Mäntän lämpövoimalan piippu jatkossa tai ei, tulen jatkossakin näkemään kodin tyynenä iltana. Ihan oikeana rauhana ja omana paikkanani.





On elokuu. Vielä tämän joku nauttii.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  PAAPAN JOULUSAARNA Sairaalapapin iltakirjasta   Istun sairaalan sisääntuloaulassa, kello löi jo viisi. Ilta-ajan seesteisyys on laskeutunut, poliklinikat sulkeneet jo tältä päivältä. Seinustalla istuu mies ja lukee William Goldingin romaania Kärpästen herra . Häiritsen hänen rauhaansa ja pysähdyn juttelemaan. Keskustelemme kirjoista ja niiden lukemisesta. Ajatusten ketju etenee niin, että suosittelen hänelle Reetta Huttusen novellikokelmaa Katsastusasema . Kerron lukeneeni sen Haapamäen radalla. ”Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat.” Taksikuski kävelee aulan halki hissille ja huikkaa tervehdyksen. Toivotamme hyvät joulut, olemme olleet samassa koulun kuusijuhlassa jo 1970-luvun alussa Tampere Southern Comfortissa. Nyt täällä, omilla töillämme. Ihmiset tulevat ja menevät. Siinä välissä he ovat. Kuusi Kahvion kulmalla kuusi kynttilöineen käy. Niitä on joka osastolla lisää. Joulun lapsi syntyy ja työ tulee täytetyksi. ”Ja kaiken tämän kipujen mies ja sairaude
Lähetä kommentti
Lue lisää
  TULEE HEINÄKUU Viisi sitaattia matkapäiväkirjasta   ”Ajan Vilppulan asemalle. Peruutan auton parkkiin asema-aukion reunaan. Laiturilla on autiota. Suomi on vaipumassa lomaan., mutta väkeä on yllättävän paljon lähdössä jonnekin. Kaalimato tulee ajoissa niin kuin se useimpina aamuina tulee. Pötikkä   pysähtyy asemalle kello 6.38. Nousen kyytiin.” Vuonna 2019 viikonpäivät sattuivat samoille kohdille kuin tänä vuonna. Olin kesäkuun viimeisenä lauantaina Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa niin kuin tänäkin vuonna. Muistan olleeni siellä jotenkin hukassa ja yksin ihmisten keskellä: ajatukseni olivat muualla. Lähdin hyvissä ajoin iltapäivällä Sylvaan koululta kaupungille ja kävelin sieltä pikkuhiljaa asemalle. Juna vei minut Tampereen kautta kotiin. Maanantaina alkoi heinäkuu. Oli 1.7.2019. Päivämäärä on yksi kilometritolppa elämäni matkalla. Tuona päivänä palasin yhdeksän kuukauden toipilasajan jälkeen palkkatöihini sairaalapastoriksi Tampereen Hatanpäälle. Se oli silloin jä
1 kommentti
Lue lisää
  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matkalla kohti Vilp
Lähetä kommentti
Lue lisää