EI OLE PAARLAHTI NOIRIA Tällä päällä marraskuussa Mieleeni kierähti, että ensimmäisen kirjani ilmestymisestä tulee tänä syksynä kuluneeksi 19 vuotta. Stephen Kingin vakaana lukijana tämä tuntuu merkitykselliseltä. Totesin viime kesänä, että on aika jättää toistaiseksi proosan kanssa läträäminen vähäiseksi ja palasin edellisen blogitekstini mukaan viime tammikuusta, mutta tarkemmin tarkasteltuna ainakin puolitoista vuotta kehitteillä olleeseen runoprojektiini. Se on matkan varrella elänyt ja elähtänyt monitahoisesti - osa sen teksteistä päätyi joulukuussa 2018 julkaistuun S eudut, maat – yhteisteokseen Matti Kivilahden, Marjatta Norojärven ja Tomi Voroninin kanssa ja jotain heinäkuussa 2018 julkaistun toimittamani Jouni Paarlahden Pihkan tuoksu, toukat ja kesä – julkaisun lisukkeeksi. ”Ennen kesää kadotus.” Kansiollinen tekstejä on keikkunut tietokoneellani nimikkeellä Paarlahti noir ja pikku hiljaa on alkanut tuntua, että ehkä k...