Siirry pääsisältöön

MARRASKUUN ILLASSA RUNO



                 
                 Sade kuuraa maan,
                 pää valuu
                 alennusmerkkejä.
                
                Uhalla yötä vasten
                 kuppi kahvia maidotta
                 marraskuun moonmartini.

Viides kuukausi heinäkuun alussa tapahtuneen työhön palaamiseni jälkeen täyttyy. Takana on myös muutama tuhat syksyistä junakilometriä kotoisilla kiskoilla Vilppulan ja Tampereen välillä. Tänään sain seistä kotimatkalla ensimmäiset kolme varttia eli Tampereelta Juupajoelle, sillä junasta puuttui puolet. Kiskobussin yksikön mennessä päreiksi korvaavaa kalustoa ei tunnetusti ole. Tervetuloa vain ns. lisävuorot meidän rataosuudelle joulukuussa. Mutta menihän se jalkojen päälläkin. ”Junassa on istumapaikkoja, mutta niitä ei voi varata”, toteaa yhtiön nettisovelluskin.

”Lähipäivät teen jotain muuta kuin palkkatyötäni tai matkustan junalla. Luen kirjoja ja kirjoitan kirjaa.”

Ensi viikko on taas lomaviikko. Työterveyslääkärini suosituksesta menossa oleva syksy rakenneltiin niin, että noin kuukauden välein on ollut huilauspätkä. Järjestely on ollut aivokuntoutujalle mukava. Lähipäivät teen jotain muuta kuin palkkatyötäni tai matkustan junalla. Luen kirjoja ja kirjoitan kirjaa.  Siinä sivussa käytän autoa  pajalla ja piipahdan parturissa. Poikkean morjestamassa sukulaismiestä Pohjanmaalla, jännitän jokusen Kooveen jääkiekko-ottelun Hakametsässä ja muutaman jalkapallo-ottelun kotisohvalla. Kunhan olen. Annan hiljaisuuskuvun laskeutua ja sulkea turhan hälinän pois.


 Hiljaisuuskupu

Ehkä syntyy runo marraskuun iltaan, yötä vasten. Ainakin juon sen kupillisen kahvia.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SAIRAALAPASTORI PALAA PAIKALLE ”Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen.”   Heinäkuu, parikymmentä astetta mittarissa. Pouta, puolipilvistä ja leppoisaa. Kahvihuoneessa joku puhuu lomalle jäämisestä, suurin osa omasta aamuväestäni on jo laitumilla. Minä tulin viime viikolla takaisin. Minut ympäröi taas ison osan arkipäiviä Hatanpää sairaaloineen. Samalla alkoi syksy, auton tuulilasissa on aamuisin kosteutta. Paluu No ei sentään: kesä on hyvänlaisesti kesken, ja vapaaviikot vain pieni osa valoisaa vuodenaikaa. Heinäkuussa sairaala vaikuttaa äkkiä katsottuna rauhoittuvan lomakauteen ja tietynlaiseen hiljaiskäyntiin, mutta kuitenkaan ei. Minulta kysytään usein loppuvuoden satunnaiskeskusteluissa, onko minulla jouluaikana kovasti kiireitä. Tapaan vastata, että sairaalapapin työssä joulu ei ole kummempi sesonki, sillä ihmisten sairaudet eivät juurikaan tutki almanakkaa ilmaantuessaan. Tosiasiassa ajat, jolloin voi laulaa Sylvian joululaulun tai Suvivirren sitä t
Lähetä kommentti
Lue lisää
  VIIMEISELLÄ MATKALLA ”Tulen kotiin. Jätämme berliininmunkit sunnuntain päiväkahville. Popedakin kai lopettelee jossain vaiheessa Tampereella.” ”Kirjoita siitä sellainen liuskan juttu, kun nehän ovat vähän niin kuin sun alaasi, viimeiset matkat.” Tapaamme kirjailija Timo Malmin kanssa syyskuun toisena 2023 Työväenkirjallisuuden päivässä Tampereen Werstaassa. Kerron tulleeni iltapäiväjunalla Vilppulasta ja palaavani sinne klo 19 lähtevällä bussivuorolla, joka on lajinsa viimeinen: yhteys lopetetaan tämän viikon jälkeen ja jatkossa linjaa ajetaan vain tiistaisin. On edessä siis viimeinen matka. Ja kun Pirkkalaiskirjailijoiden kunniajäsen kehottaa, saman yhdistyksen hännänhuippuihin kuuluva kirjallinen puuhastelija tekee ehdotuksen mukaan. Viimeiselle matkalle Valun ennen iltaseitsemää Tamperen linja-autoasemalle. Mäntästä puoli kuuden pintaan lähtenyt pikkubussi kurvaa hyvissä ajoin aseman kulmille. Kuulun vähemmistöön: suurin osa nurkilla vellovasta ihmismassasta on menossa Ratin
Lähetä kommentti
Lue lisää
  AAMU LAKEUDELLA ”Runoilija on jättänyt rakennuksen.”     Sen jälkeen, kun säkillinen kiviä oli päätynyt konkelolle jääneeseen kuuseen ja kaatopaikkakuormaan nostamamme pesukoneen painon selittänyt   sinne pari vuotta aikaisemmin unohtunut lakanapyykki, oli paikallaan esittää kysymys miksi meidän hommat menevät aina tällaisiksi   istua hopeapajun alle katetulle päiväkahville, jättää vastaus myöhäiskesän auringon ja meitä tervehtimässä käyvän vireen kerrottavaksi. Antaa olla tasan.   Kirjoitin blogissani 4.10.2020: ” Isäni täyttää elämän tiedossa olevien piirteiden, kuten sen rajallisuuden niin salliessa 85 vuotta maaliskuussa 2021. Voisi kai kirjamiehen päivää juhlistaa kirjalla. ” Ajattelen edelleen juhlistavani ajankohtaa kirjalla, mutta isäni ei ole enää täyttämässä vuosiaan. Jouni Ilmari Paarlahden (s. 1936) elämä tuli valmiiksi perjantaina 30.10.2020 klo 15. Runoilija on jättänyt rakennuksen.   ”Isätön en ole, mutta isäni on kuollut.” Isä
Lähetä kommentti
Lue lisää