Paarlahden leveydeltä

2019: KIRJAVA VUOSI TÄMÄKIN ”Sitten alan kirjoittaa  jotain aivan muuta. ” Kirjoitin tässä blogissa 19.12.2018 kirjavasta vuodesta 2018. Muotoilu oli tarkoituksellisen monimerkityksinen, mutta vuonna 2018 julkaisemistani teoksistahan jutussa oli pääosin kysymys. Niitä oli viisi ja päälle vielä yksi kirja, jossa olin mukana rivikirjoittajana. ” Tässä ne tulevat jonossa kuin köyhän tulon porsaat” olivat tuolloin tekemäni listauksen saatesanat. Tänä vuonna talo näyttää köyhtyneen eli jono lyhentyneen. Ehkä niin tai sitten aivan toisin, mutta tässä ovat vuonna 2019 julkaisemani hengentuotteet: Vain tuuli tyyntyy yöksi. Runoja pysähtymisen syksyltä. Books On Demand 2019.   Vain tuuli tyyntyy yöksi - Kuusamojärvi elokuussa 2018 Vain tuuli tyyntyy yöksi on runokokoelmistani sikäli erilainen kuin mikään muu, että sitä en ole kirjoittanut vuosia. Lähdin hahmottamaan nippua syyskuussa 2018 alkaessani kammeta itseäni syksyn niukkaan, mutta ihanaan valoon äkkis

PÄIN NOUSEVAA RANTAA ” Jotakin isänmaallisuus minulle kuitenkin eittämättä merkitsee.” Olenko isänmaallinen ? Kysymys nousee mieleen näin itsenäisyyspäivän hujakoilla. Huomaan, että en osaa vastata – tai pikemminkin tahdo. En ainakaan, jos vastaus pitäisi antaa kysymyksen muodon edellyttämällä tavalla yhdellä sanalla. Olenko vai en?   Kaikkein vähiten haluan lähteä vakuuttelemaan mitään.   Jotakin isänmaallisuus minulle kuitenkin eittämättä merkitsee. ”Vaalin äitiemme kieltä ja kammoksun kaiken maailman gamesevenejä ja malloftriploja.” Kun saan tehdä työtä, maksan verot ja jos teetän jotakin, maksan maksut silloinkin. Noudatan parhaani mukaan maahan säädettyjä lakeja – eilen kyllä ajoin vähän ylinopeutta. Vaalin äitiemme kieltä ja kammoksun kaiken maailman gamesevenejä ja malloftriploja. Rakentelen tämän jutun otsikon kaltaisia viittauksia kulttuuriperintöömme. Samasta puusta olen näköjään  veistellyt kolme vuotta sitten muistellessani blogissani vuoden 1990