Paarlahden leveydeltä

AURINKO PAISTAA, VAIKKA SILLÄKIN ON KORONA ”Pysytään tyyninä ja jatketaan.” Olin vuodet 1993-2004 vankeinhoidon palkkarullassa. Työskentelin sivutoimisesti avolaitoksessa, joka oli ulkonaisesti varsin hulppea rakennuskasauma ja   sijaitsi   järven rannalla. Ruoka oli hyvää, rauta nousi salilla, lomat ja perhetapaamiset pyörivät. Osa kävi siviilitöissä. Ja niin edelleen. Eikä siellä ollut edes muuria tai kaltereita. Jalkapallokenttä ja jääkiekkokaukalokin oli. ”Uskon oppineeni Vahon ja sittemmin Risen paatilla seilaamani reilun kymmenen vuoden aikana  ymmärtämään jonkin häivähdyksen vapauden ytimestä.” Muistan käyneeni kylillä kohtalaisen monta keskustelua, joissa joku toi ilmi lievän tai sitä tanakamman närkästyksensä siitä, miten tappomiehiä ja muita kelmejä hyysätään ja pääsevät lääkäriinkin paremmin kuin kunnon ihmiset. Sellainen lepokoti, saatana. Vapaassa yhteiskunnassa saa olla erilaisia mielipiteitä ja ennen kaikkea niitä saa myös tuoda julki. Yksi ole

KAIKELLA ON AIKANSA ”Koira on ihmiselle eräänlainen edeskäypä, jonka elämänkaaren saa parhaimmillaan seurata kasvavan pennun riehakkuudesta vanhuuden arvokkaaseen verkkaisuuteen ja voimien vähenemiseen.” ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla”.  Sanat Vanhan testamentin Saarnaajan kirjan kolmannessa luvussa ovat käyneet liki kliseisiksi, koska ne ovat niin todet. Pysähdyn niiden ajatuksiin nyt, kun olen kuluneen viikon opetellut koiratonta elämää yli 15-vuotiaan norwichinterrierimme Jasun lähdettyä nyt muistojen bulevardille. Koira on ihmiselle eräänlainen edeskäypä, jonka elämänkaaren saa parhaimmillaan seurata kasvavan pennun riehakkuudesta vanhuuden arvokkaaseen verkkaisuuteen ja voimien vähenemiseen. Sama kaiku on lopulta omissa askeleissani. Puhelin Jasulle joskus sen ollessa pentu, että sovitaan, että olemme molemmat minun 50-vuotispäivilläni. Olimme. Niistä kekkereistä on tätä kirjoittaessani reilut kuusi vuot