Paarlahden leveydeltä

  KIRJOITTAMISEN AMMATTILAINEN? ”mitään taidetta ei ole kyllä tehty”   ”Sehän oli ihan kuin jonkun ammattilaisen kirjoittama.”    Sukulaistätini oli takavuosina lukenut paikallisesta lehdestään hartauskirjoitukseni. Tein niitä tuohon aikaan Kirkon tiedotuskeskukselle, jonka kautta ne levisivät halukkaitten julkaisujen käyttöön. Minulle tyypilliseen tapaan olin siinä hommassa siksi, että joku muu ei ehtinyt. Siinäkin. ”Olenko harrastelija vai ammattilainen – ja onko sillä mitään väliä?” En oikein vieläkään tiedä, tuntuiko sukulaiseni antama palaute hyvältä. Se pomppasi mieleeni hiljan, kun yhdessä sosiaalisen median ryhmässä mietittiin, mitä on kirjoittaa ammatikseen. Olenko harrastelija vai ammattilainen– ja onko sillä mitään väliä? Olen reilut kolmekymmentä vuotta ollut työssä, jossa olen kirjoittanut paljon. Seurakuntapappina pidin loma-ajat pois lukien viikottain puheita hautajaisissa, ristiäisissä, vihkitoimituksissa ja ties missä kinkereissä. Kirjoitin ne lähes   kaikki et

  SIINÄ NE OVAT JA KOHTA NIITÄ LUENKIN!   ”Posti on kuin julkinen terveydenhuolto tai Suomen pääministeri - moitittavaa löytyy aina, jos sitä päättää löytää. Tosielämästä voi kuitenkin useimmiten kirjoittaa vain epäpuhdasta runoutta.”   Jouduin tammikuun lopulla mainostuksen paulaan. Tamperelainen kustantamo myi julkaisujaan 40 prosentin alennuksella ja siihen piti tietysti tarttua. Tilasin kaksi Vastapainon nimikettä – Ville-Juhani Sutisen uutuuden   Neukkuturismi: Neuvostoliiton matkailun historia ja Andres Kasekampin muutaman vuoden takaisen Baltian historian ,   virolaisen näkökulman eteläisten lähialueittemme historiaan.   Toiminta oli ripeää ja aikaansaavaa: Posti ilmoitti jo tiistaina sunnuntaina tilaamieni tuotteitten olevan perillä kotikyläni Tokmannin aulassa sijaitsevassa pakettiautomaatissa. Sittemmin homma hidastui.   Siinä... Poikkesin paluumatkalla töistä automaatille noutoaikein. Ensin yritin asioida tietysti väärällä luukustolla. En ollut ennen noutanut po