Paarlahden leveydeltä

  AURINKOKELLO LÖI JO VIISI Kipeänä kirjasta huhtikuussa   Mietin viime syksynä, että voisin askarrella vielä yhden kirjan isäni kaunokirjallisesta kynänjäljestä hänen 85-vuotispäivänsä juhlistamiseksi. Syntymäpäivä tuli maaliskuussa 2021, mutta isä ei ollut sitä enää viettämässä. Kirjan päätin kuitenkin tehdä. Nyt se on valmis. On huhtikuu 2021 ja minä kipeänä kirjasta. Kipeäksi niistä  usein tulee. Kuva: Teemu Paarlahti Aurinkokello viisi - Tietokirjailijan koottuja runoja pitää sisällään isäni vuonna 2014 julkaistun runokokoelman Niin minä maa sinua rakastin , hänen 80-vuotispäivilleen päivänvaloon saatetussa teoksessa Palstakirja – Neljän polven istutuksia julkaistut isäni runot ja vuonna 2018 ilmestyneen sävellyskokoelman Pihkan tuoksu ja toukat ja kesä: Viisi laulua elämänpuusta tekstit. Lisäksi mukana on seitsemän aikaisemmin julkaisematonta runoa, jotka olen poiminut isäni kirjallisesta jäämistöstä. Kirjassa on myös isäni arkulla pitämäni siunauspuhe ja muokattu ve

  RAUHA, HÄN SANOI, TEILLE Pääsiäisviikon miete sairaalan niemeltä   ”Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. ” Näin alkaa yksi pääsiäisviikon evankeliumiteksteistä ( Luuk. 24:36–49 ) luterilaisen kirkon Evankeliumikirjassa. Pysäyttävä teksti. Pysäyttävä jo siksi, että jään miettimään, mitä minulle tapahtuisi, jos Jeesus tulisi luokseni ja sanoisi ” Rauha teille”. Luultavasti joutuisin vaihtamaan ainakin housut. Sairaalapastorina olen rukoillut lukemattomia kertoja sitä, että potilas voisi kokea Jumalan olevan lähellä ja läsnä. Aina joskus olen miettinyt, että ymmärränkö silloin, mitä pyydän. ”Jos jokin minussa on vuosien mittaan kasvanut, niin Jumalan ymmärtämättömyys.” Kristinusko on ihmiskasvoinen. Kristityllä on Kristuksen kasvot, joihin katsoa. Ihmishahmoinen vapahtaja, johon uskoa. Kristuksesta minäkin haen visuaalisen mielikuvan, kun sellaista tarvitsen. Jumal