Siirry pääsisältöön

 

RAUHA, HÄN SANOI, TEILLE

Pääsiäisviikon miete sairaalan niemeltä

 

”Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen.” Näin alkaa yksi pääsiäisviikon evankeliumiteksteistä (Luuk. 24:36–49) luterilaisen kirkon Evankeliumikirjassa.

Pysäyttävä teksti. Pysäyttävä jo siksi, että jään miettimään, mitä minulle tapahtuisi, jos Jeesus tulisi luokseni ja sanoisi ”Rauha teille”. Luultavasti joutuisin vaihtamaan ainakin housut.

Sairaalapastorina olen rukoillut lukemattomia kertoja sitä, että potilas voisi kokea Jumalan olevan lähellä ja läsnä. Aina joskus olen miettinyt, että ymmärränkö silloin, mitä pyydän.

”Jos jokin minussa on vuosien mittaan kasvanut, niin Jumalan ymmärtämättömyys.”

Kristinusko on ihmiskasvoinen. Kristityllä on Kristuksen kasvot, joihin katsoa. Ihmishahmoinen vapahtaja, johon uskoa. Kristuksesta minäkin haen visuaalisen mielikuvan, kun sellaista tarvitsen. Jumalaa itsessään en osaa luoda hahmoksi.

” Jumala on oikeasti Jumala, minä oikeasti vain Satumaapoika ja Taivaallisen isäni perhospää.”

Jos jokin minussa on vuosien mittaan kasvanut, niin Jumalaa ymmärtämättömyys. Ehkä ristiriitaisesti se on luonut ajatuksiini, elämääni ja uskooni levollisuuden ja luottamuksen. Kun en voi, minun ei täydy: ymmärtää, käsittää tai kahlita itseäni johonkin minulle vieraaseen. Temppuradalle ei ole tarvetta lähteä mittelemään osaamistaan.

P niin kuin pyhä.

  Minulla on elämän varrelta kokemukseni pyhän läsnäolosta, mutta myös iän myötä vahvistunut ajatus, että Jumala on minulle kovin suuri. Ei minusta ole nuohoamaan hänen kainalossaan. Ei häntä moikkaa mitenkään luontevasti. Ehkä se on juuri tuon pyhän vakavasti ottamista. Meillä on kokoero. Jumala on oikeasti Jumala, minä oikeasti vain Satumaapoika ja Taivaallisen isäni perhospää. Niillä korteilla pelataan.

”Ja olkoon iloni siinä.”

Korona toi puheeseemme ja arkielämäämme turvavälin käsitteen. Toivon, että kanssaihmiseni pysyvät minusta noin yhtä poikkeusta lukuun ottamatta pikkuisen etäällä. Onkohan tämä sitä, mitä rehellisesti toivon myös Jumalalta? Ole, mutta älä liian liki. Että kestän. Näin ajatellessani sorrun siihen, mihin ihminen niin usein on kallellaan sortua: rupean määrittämään suhdettani ja etäisyyttäni Kaikkivaltiaaseen oman mukavuusalueeni nimissä. Viisaampaa olisi ehkä vain huokaista, että tapahtukoon sinun tahtosi. Sekin tapahtuu ihan ilman minun toivotteluani. Ja olkoon iloni siinä.  Se on se kokoero.

Pääsiänen jatkukoon, ja jatkuuhan se. Siellä, täällä, sairaalan niemellä.  Se on sen verran isoissa käsissä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  K ESÄN KLIKKIOTSIKKO ”Pappi konttasi R-kioskin lattialla”   Jossain kohdin työuraa ihmisen halu uudistua pakkaa vähetä. Se ei kuitenkaan poista tarvetta työvaatteiden ajoittaiselle uusimiselle. Ei silloinkaan, kun kehon mitat eivät ole entisestään kasvaneet. Minäkin totesin kesällä 2024, että pitää ostaa pari papin virkapaitaa. Jostain mieleen luikerteli sekin ajatus, että ei näitä enää kovin montaa tarvitse hankkia… Vielä ei kuitenkaan kannata laskea päiviä: suunnitelmani on jäädä eläkkeelle vuonna 2028. Saa nähdä, miten suunnitelman käy. Suuntasin joka tapauksessa verkkokauppaan ja sujautin kaksi lyhythihaista virkapaitaa ostoskoriini ja suuntasin kassalle. Sellaiset lyhythihaiset maksavat viiden ja kuudenkympin välillä kappale. Työnantaja ei papin virkavaatteita kustanna, vaikka käytännössä edellyttää niiden käyttämistä.  ”Sieltä paidat olisivat vaivattomasti noudettavissa töistä palatessani.” Ostosmatkani sujui juohevasti, eikä aikaakaan ja lähetys oli matka...
Lähetä kommentti
Lue lisää
JÄMINKIPOHJA BOOGIE   – JUICE LESKISEN KARU ENNUSTUS Nilsiäläinen Antti Heikkinen sai hiljattain julki liki viisisataasivuisen Juice Leskisen (1950-2006)   elämäkerran Risainen elämä   (Siltala 2014). Sivuja kirjassa soisi olevan enemmänkin – en ymmärrä miksi teos, jonka suurin lukijajoukko on luultavasti kypsynyt vähintään keski-ikään, pitää laatia näkötestiksi. Rahahan siinä tietysti puhuu. Nyt osa lukunautinnosta haihtuu onnettoman pienen tekstin tihrustamiseen. Kirjan sisältöä pidän ansiokkaana. Tekijä luo kohteestaan silottelemattoman ja juuri siksi mahdolliselta vaikuttavan   kuvan. "Lapsuuteni ääniraitaan kuuluu sahan lajittelijan kolina ja testikuvaan laitoksen järvenlahden yli kajastavat valot." En ole koskaan ollut intomielinen juiceuskovainen, mutta toki digannut hänen musiikkiaan kaikella kohtuudella. Levykokoelmassani on cd:nä vuoden 1974 Per Vers, runoilija -albumi, jonka ostamiseen vaikutti varmasti se, että bändissä on m...
Lähetä kommentti
Lue lisää
LIEKINVAALIJA 85   ”Herra, siunaa tulet jotka syttyvät, siunaa sydämet jotka aina muistavat: ihminen katoaa mutta valo jää.”   -Jouni Paarlahti (1936-2020)   ”Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi.”   Tyttäreni oli vähän yli kahdenkymmenen, kun härnäsin häntä jossain käymässämme keskustelussa sanomalla, että sun täytyy varmaan olla eri mieltä tästä, kun minä ajattelen näin.   Nuori nainen vastasi äänessään ripaus sarkasmia, että mä olen jo siinä iässä, että pystyn myöntämään, että isä on joskus oikeassa. Näinhän se elämä monta kertaa menee. Jouni Paarlahti 1936-2020 (kuva Sanna-Leena Paarlahti)  Oma isäni Jouni Paarlahti olisi täyttänyt 8.3.2021 85 vuotta. Hän ei täytä, sillä maallinen matka jäi tuosta kilometripylväästä reilut neljä kuukautta vajaaksi. Jossain kohdin minäkin kasvoin ikään, jossa ymmärsin, että isälläni ol...
Lähetä kommentti
Lue lisää